maanantai 18. heinäkuuta 2016

Sukkia, sukkia

Aurinko meni pilveen ja kaukaa kuului ukkosen jyrinää. Se ei estänyt meitä nauttimasta kuuman päivän jälkeen uimisesta ja iltapäivästä erämaajärven rauhassa. Kunpa tällaisia hetkiä olisi enemmän!
Olen taas neulonut sukkia. Harmittaa, kun olen jäljessä blogipostauksissani enkä enää muista kovin paljoa neulomisesta. Sen muistan, että sähläsin molempien sukkien varsissa ja päädyin jälleen purkamaan. Yllä olevien sukkien mallikerta oli yksinkertainen, mutta erilainen kuin mitä olen ennen neulonut ja kesti aikansa ennen kuin tajusin sen. Virheitä tuli niin paljon, että päätin aloittaa alusta.
Näihin sukkiin valitsin yhden väärän värin kirjoneuleeseen. Neuloin molempiin sukkiin kantapäätkin, mutta sitten purin, koska yhtä kuvioraitaa ei oikein erottanut. Nyt kun katson kuvia, olisi punaisen raidankin voinut vaihtaa toiseksi väriksi. Mutta oikeasti punainen erottuu hyvin, vastavalo tekee tepposet kuvassa.
Olen iloinen, että onnistuin neulomaan muuta kuin lempiväriäni punaista. Tosin nyt näyttää siltä, että olisin ihastunut sinisiin sävyihin. Sininen on kaunis väri, mutta punainen on yhä kauniimpi.
 Nämä Åsa-sukat kuuluvat hyväntekeväisyysmalleihin, joista olen kertonut aiemmin hiihtolomalla. Niiden ohje- ja lankatiedot löytyvät täältä.
Näihin Nimi-sukkiin ihastuin Facebookin sukkaryhmässä. Niiden varsiin "kirjoitettiin" oma nimi. Jokaista aakkosten kirjainta vastasi kirjoneuleraita. Idea oli miusta kiva ja laitoinkin ohjeen muistiin heti sen ilmestyttyä talvella. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä.


lauantai 9. heinäkuuta 2016

Poutapilviä

En olekaan neulonut teepannumyssyä pitkään aikaan! Kun löytyi kiva, kesäinen malli, oli heti hankittava langat ja neulottava uusi myssy. Tässä mallissa oli kaikki kohdallaan. Kivat, pirteät värit, oikea koko, mukavan vaihtelevaa neulottavaa ja melko nopeasti valmista.
Tykkäsin myös siitä, että pannumyssyssä on vuori. Nokan ja kahvan aukot on viimeistelty kauniisti. Ainut, mikä puuttuu on neuloessani mieleen tulleet poutapilvet. On satanut viikon, aurinko on kyllä tänään pilkahdellut, mutta poutapilvistä saa vain haaveilla.
Onneksi loma ei mene pilalle sateellakaan. Ainahan voi neuloa! Tämän neuleen tiedot ja ohje löytyvät tämän Ravelrylinkin takaa. Myös täältä voi löytää ohjeen: Free pattern # 18.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Avonlea


Kirja on hyvä, jos sen haluaa lukea uudelleen. Kirja on vieläkin parempi, jos sen haluaa lukea yhä  uudelleen ja uudelleen. L.M. Montgomeryn Anna-kirjat ovat erinomaisia. Luin ne ensimmäistä kertaa 9-vuotiaana, sen jälkeen olen lukenut ne muutaman vuoden välein uudestaan sekä suomeksi että englanniksi. Suvi Ahola ja Satu Koskimies julkaisivat noin kymmenen vuotta sitten tutkimuksen Montogomeryn kirjoista nimeltään "Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt". Sen luettuani ymmärsin, miten paljon Anna-kirjat ovat vaikuttaneet minuun. Se näkyy myös blogissani. Anna ihastuu kauniisiin luontokohteisiin, kirjoissa niitä kuvataan hyvin intesiivisesti. Miulla on hyvin annamainen suhtautuminen keto-orvokkeihin, vuokkoihin, niityn kukkiin ja kauniisiin maisemiin.

Kun huomasin Ravelryssä mysteerineulonnan, jonka nimi oli Avonlea (asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että Avonlea on kylän nimi, jossa Anna lapsena ja nuorena asuu) ja jonka vihjeet liittyivät Annan tarinaan, oli miun pakko osallistua.

Piirongin kätköistä löysin vihreää pitsilankaa, joka sopi malliin täydellisesti. Annan suuri murhe ja huolenaihe oli hänen punainen tukkansa. Vihreä väri sopi Annalle erinomaisesti. Lanka olisi saanut olla hiukan paksumpaa, jotta kaksi ensimmäistä vihjettä olisi onnistunut paremmin. Onneksi ne ovat huivin niskaosassa, eivätkä näy hyvin.

Huivia neuloessani luin tietenkin Ann of Green Gables:in ja nautin suunnattomasti. Ihanaa yhdistää kaksi rakasta harrastusta!



Ravelrystä löytyvät neuleen tarkemmat tiedot.