lauantai 31. elokuuta 2019

Se valmisti sittenkin!

Noin kaksi vuotta sitten aloitin suurella innolla virkkaamaan Kalevala-peittoa, joka oli yksi Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Oli ihanaa, että peiton malli oli saanut inspiraationsa kansalliseeppoksestamme. Olin todella innoissani. Tilasin jopa peittoon tarkoitetut langat Menitasta, valitsin Keto-lankapaketin.
Pysyinkin hyvin alussa Cal-virkkauksen tahdissa. Ilmestyikohän paloja kerran viikossa vai kaksi kertaa kuussa? Joka tapauksessa aloin syksyn mittaan jäädä jälkeen. Lopulta en enää virkannut yhtään palaa. Vielä viime vuoden vaihteessa miulta puuttui muutama pala. Tavallaan uuden vuoden lupauksena päätin, että peitto on saatava valmiiksi. Tykkäsin yhä vielä peiton ideasta, Kalevala-aiheesta ja siitä, miltä valmiit peitot netissä näyttivät. Mutta virkkaaminen ei vain maistunut.
Kevään mittaan sain kuin sainkin palat virkattua. Aloitin yhdistelemään paloja. Ennen kesäloman alkua puolet paloista oli yhdistetty. Päätin, että kesällä peitto valmistuu. Heinäkuun loppuun mennessä mitään ei ollut tapahtunut ja arvelin jo, ettei tule tapahtumaankaan.
Sitten päätimme mennä eräälle mökille viettämään loman loppua. Viime tingassa otin peitontekeleen kassiin. Ja hups! Eihän valmistumiseen kauhean kauaa mennytkään.

Keto-lankapaketissa oli paljon turkoosia. Se ei vastannut miun mielikuvaa kukkakedoista. Suomessa on aika vähän turkooseja niitynkukkia. Niinpä käytin aika paljon varastoista löytyviä Seiskaveikkoja. Palamalleissa oli pari, joista en oikein pitänyt, joten niiden tilalle tein lisäoheista muutaman palan. Taisin myöskin virkata jonkun palan 2 kertaa, jotta saisin mieluisat palat peittoon.
Olen virkannut ja neulonut useita peittoja. Ne kaikki ovat menneet lahjoiksi. Tämän peiton pidän itse. Sen alla onkin ollut mukavaa ottaa päivätirsat.
Peiton tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Villatakki

Sain äidiltä muutama vuosi sitten kassillisen punaista ja sinistä norjalaista lankaa. Molempia värejä oli riittävästi paitaan. Valitettavasti heitin vyötteet pois, kun luulin että olen Ravelryyn kirjannut lankamerkin. Siellä kuitenkin lukee vain, että lanka on yläkerran paksua norjalaista lankaa, mikä tarkoittaa, että en ole viitsinyt kiivetä muutamaa rappusta yläkertaan katsomaan vyötteestä langan  merkkiä.
Sinisestä langasta olin neulonut Miehelle paidan , mutta punainen oli jäänyt odottamaan hyvää ohjetta. Olen varmaan aikaisemmin sanonutkin, että värillä ei ole väliä kunhan se on punainen, mutta juuri tämä punaisen sävy ei minnuu kauheesti miellytä. Niinpä lanka sai odottaa ja odottaa.

Yksi tämän kesän tavoitteistani oli selkeyttää lankavarastoani. Vein osan jämistä ja ne langat, joista en tulisi koskaan neulomaan, Konttiin. Päätin, että nyt norjalaisen langan on päästävä puikoille. Knittyssä oli viime syksynä ollut mukava villatakin malli, joten ryhdyin toimeen. Neuloin ensin hihat muutamassa päivässä. Hihoja on joskus tympeää neuloa, joten päätin tehdä ne ensin. Vartalo neulottiin alhaalta ylös, hihat neulottiin raglankavennuksilla vartalo-osaan.
Takkiin tuli leveä, lyhennetyillä kerroksilla neulottu kaulus ja nappilista. Jotenkin sössin ja neuloin kauluksen ihan väärään paikkaan, joten purkamiselta ei tässäkään neuleessa vältytty.
Podcastissa taisin sanoa, että odottelen kylmempiä kelejä, jotta pääsen pitämään takkia. Niin ei tulekaan käymään, sillä annoin takin lahjaksi.
Villatakki oin kuvattu retkeilijöille tarkoitetussa saaressa, jossa kävimme uimassa ja saunomassa. Valitettavasti kuvien valoitus ei ole ihan onnistunut ja takin kuviointi ei näy.
Täältä löytyvät villatakin tiedot.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Mekkoja

Olen mekko- ja hameihminen, niissä on hyvä ja leppoisaa olla. Niinpä innostuin kovasti, kun huomasin, että Kässäkerho Pom pom julkaisi mekkokaavan. Se on sellainen, jonka osaa aloitteleva ompelijakin tehdä. Miun ei ehkä pitäisi enää olla aloitteleva ompelija, jos mietitään, kuinka kauan olen ommellut, mutta en vain ole siirtynyt taidoissa seuraavalle tasolle. Niinpä miekin uskaltauduin ostamaan kaunista pellavaa Pom pomista ja ompelemaan Monday-mekon.

Noudatin ohjeita melko tarkasti. Ohjeessa pääntie ja hiha-aukot käännetään ja ommellaan, mutta sellaisessa piilee miulle vaara, joten päätin toimia toisella tavalla. Ompelin päätiehen ja hiha-aukkoihin vinonauhan, joka ei näy oikealle puolelle. Näin sain niistä varmasti siistit.
Mekko on väljä. En ole vielä päättänyt, onko se liian väljä. Sitä ehkä pitäisi hiukan kaventaa. Joka tapauksessa mekko onnistui ja olen todella tyytyväinen. Olenkin rohkaistunut ja ostin toisen mekon kaavan. Kässäkerho Pom Pomissa on ihania pellavakankaita, joista pitäisi nyt valita sopivin.
Olin suunnitellut Väritys-mekon neulomista kirjaimellisesti vuosia. Malli julkaistiin jo vuonna 2014 ja olen siitä lähtien halunnut neuloa mekon. En vain löytänyt sopivaa lankaa. Viime talvena Lappeenrannan Pyöröpuikossa oli Sandnes garnin käsinvärjättyä lankaa, johon jostain syystä ihastuin.
Mekko onnistui muuten ihan hyvin, en vain pidäkään langasta. Se on miun silmissä liian levotonta.  Ohje on loistavasti kirjoitettu, mekosta tulee tällä ohjeella todella hyvä. En yleensä neulo mitään useampaan kertaan, mutta taidanpa haluta toisenkin Väritys-mekon jostain rauhallisemmasta langasta.
Kuvasin mekot lyhyellä melontaretkellä läheiseen saareen. Olen kertonut saaresta aiemminkin, ainakin vuosi sitten elokuussa. Siellä pitää käydä ainakin kerran kesässä uimassa ja saunomassa ja neulomassa.

torstai 8. elokuuta 2019

Toinen retki

Toinen retki on valmis katsottavaksi.
Valmiit:
Punatulkkupistely
Puikkopussi, jonka ohje löytyy Making No 7

Kesken:
Tulppaanihuivi
Yksi pysyy kuitenkin -sukat