Viimeisin villitys

Miulla on uusi neulomiseen liittyvä villitys,neulepodcastit. Ne eivät varmaankaan ole kaikille uutta, mutta mie olen katsellut niitä vasta keväästä asti. Olen kyllä Ravelrystä ja blogeista lukenut niistä ja joskus aiemmin uteliaisuuttani yrittänyt katsella jotakin, mutten sattunut sellaiseen, joka olisi kiinnostanut. Keväällä satuin ja nyt olen ihan koukussa. Neulon ja katson, katson ja neulon.

 Esittelen tässä muutaman neulepodcastin, sellaisen joista olen oppinut uutta. Ensimmäisenä ihastuin suomalaiseen Frostbites-podcastiin, koska siinä on jotain samaa kuin omassa blogissani. Minna kuvaa yleensä ulkona ja selvästikin nauttii retkeilystä. Frostbites on englanninkielinen. Erityisesti pidin jaksosta, jossa Minna kertoi Hailuodon paidasta.

Dingo Dyeworks on podcast, jota pitää indievärjäri Australian Perthistä. Hän esittelee tietenkin lankojaan, joiden värit ovat saaneet inspiraationsa Australian luonnon kukista, puista ja pensaista. Hän kertoo myös kotiseutunsa luonnosta ja nähtävyyksistä. Mielenkiintoisimpia ovat jaksot, joissa hän kertoo väreistä ja siitä miten eri värejä voi yhdistellä toisiinsa. Nämä jaksot ovat olleet miulle hyvin opettavaisia.

Fruity Knitting-podcastia pitää australialainen aviopari, joka asuu Saksassa. Podcast on hyvin ammattimaisesti tehty. Ihastuin heti ensimmäisen jakson Extreme knitting -osioon, jossa Andrea neuloi Snowdonin huipulla. Podcastissa on todella paljon tietoa neulomiseen liittyvistä asioista, mielenkiintoisia haastatteluja ja tietysti kauniita neuleita. Olen oppinut paljon uutta katsomalla tätä podcastia.

Viimeisenä esittelen Kammebornia-podcastin, jota pitää ruotsalainen Pia. Ensimmäisissä jaksoissa Pialla oli hauska tapa haastatella jotakuta neulojaa. He kerivät lankaa. Haastateltavan tehtävänä oli pitää vyyhtiä ja Pia keri.  Haastattelu päättyi, kuin vyyhti oli keritty. Kammebornia on kauniisti kuvattu. Se on ruotsinkieleinen ja siihen saa englanninkieleisen tekstityksen.

Mukavia ja mielenkiintoisia podcasteja on muitakin. Mie tykkään sellaisista, joissa on täyttä asiaakin, joissa kerrotaan jotain uutta tai muuten inspiroivaa tietoa neulomisesta. Mistä podcasteista sie pidät? Vinkkejä otetaan vastaan=)

Olen alkanut myös haaveilla omasta podcastista. Ideoitakin on pyörinyt päässä, mutta niinkuin alimmista kuvista näkyy, miulla on uusi neuleassistentti enkä vähään aikaan ehdi toteuttaa podcasthaavettani. Ensin pitäisi myös opetella editoimaan kuvattu video, jotta saisin podcastista haluamani kaltaisen.

Kuvien sukkia neuloin katsoessani Fruity Knitting -lähetyksiä. Sukkien malli on aika vaativa, pitää seurata ohjetta tarkasti. Harmittaa jälleen kerran värivalintani, mutta valitsin ne ennen kuin olin katsonut Dingo Dyeworksin värijaksot. Nyt osaisin valita värit toisin.

Tässä linkki sukkien tietoihin Ravelryssä.

Kukkivassa metsässä

Loman aluksi kävimme kävelemässä Elimäellä Mustilan arboretumissa.  Alppiruusut eivät vielä kukkineet, mutta osa atsaleoista oli täydessä kukassa. Ihailtavaa riitti. Toivoin löytäväni jonkun rauhaisan kolkan, jossa voisin kuvata mukana olevia neuleitani. Synkän purppurapihtametsikön kätköistä sellainen löytyikin.

Olen Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerineulontojen vankkumaton neuloja. Touko-kesäkuussa siellä neulottiin (ja neulotaan) Doc Matin TV-sarjaan perustuvat sukat. Sarja kuului aikoinaan lempiohjelmiini, joten aloitin neulomaan näitä sukkia innostuneena .

Neuloessani sukkia malli tuntui jotenkin liian yksinkertaiselta. Ihmettelin, että näkyvätkö nurjilla silmukoilla tehdyt kuviot selvästi sukasta. Sain huokaista helpotuksesta. Valmiista, pestyistä sukista kuviot näkyvät selvästi. Tosin kuvista ei erotu edessä oleva ankkurikuvio kovin selvästi, mutta se onkin kuvaajan vika.

Sukat päätyvät Miehelle, jonka jalkoihin ne sopivat täydellisesti. Portwenn-sukkien tiedot olen jälleen kirjannut Ravelryyn.

Toinen rauhallinen paikka löytyi kahvilan pihasta. Olin keväällä neulonut kaulurin, jota en ole ehtinyt aiemmin kuvata. Myös tämä oli mysteerineule, johon osallistuin koska lankana oli paksu lanka. Yleensähän neulon kaiken ohuista langoista, mutta nyt teki mieli neuloa joutuisampaa lankaa. Löysinkin lankakaupasta ihanan pehmeää merinoa.

Lanka oli hiukan ohjeen lankaa paksumpaa, mutta ajattelin ettei se kaulurissa haittaisi. Lopputuloksesta tuli valtavan suuri. Miten tämmöistä pidetään päällä? Olen miettinyt ja kokeillut sitä monta kertaa, mutten ole täysin tyytyväinen. Ohuemmasta langasta olisi varmaan tullut helpommin pidettävä.

Kaulurista kääntyy helposti nurja puoli päälle ja yläreuna jää lerpattamaan. Malli on kuitenkin sellainen, että oikea puoli pitäisi olla päällä koko ajan.

No, onneksi tässä on vielä aikaa pohtia tätä asiaa ennen ensi talvea! Miulle luonteenomaisin tapa olisi tuo pään yli vetäminen, jolloin käyttäisin sitä päähineenä. Kauluri on niin paksu, etten tiedä, missä tilanteessä pystyisin pitämään sitä pelkästään kaulan ympärillä ilman, että tuntuisi ahdistavalta.

Kaulurin tiedot löytyvät täältä.

Sain ihanan yllätyksen postissa viime viikolla. Olin voittanut Neilin neuleiden arvonnassa Suklaakirjan ja muita herkkuja. Kiitos Neili mieluisasta arpajaisvoitosta!!