lauantai 24. maaliskuuta 2018

Lempineuleita


Ihana, aurinkoinen maaliskuun sää houkutteli meidät lumikenkäilemään Repoveden kansallispuistoon. Miten ihana talvi voikaan olla! Olin juuri saanut valmiiksi lapaset, mukaan tulivat myös Sukka-Finlandian mukavat sukat.
Työkaverini on innostunut värjäämään lankaa puun kuorilla ja kävyillä. Hänelle onkin kerääntynyt runsaasti ruskean eri sävyjä. Ostin häneltä kolme pientä vyyhtiä Maijaa, jotka hän oli värjännyt tervalepän, vaahteran ja haavan kuorilla. Värit ovat kauniit ja sopivat hyvin yhteen.
Ohjeeksi löysin Ravelrystä Yarn Ends Mittens -mallin, joka sopi lankoihin loistavasti. Maija on melko ohutta lankaa, mutta ohuilla puikoilla ja tiheällä kirjoneulemallilla lapasista tuli todella lämpimät. Nämä jäävät miulle itselleni! 
Löysin sukkien kuvaukseen omasta mielestäni hyvän paikan kallion juuresta suuren kiven päältä. Se ei ollutkaan tasainen, vaan vietti jäälle päin. Sukat liukuivat koko ajan pois istuinalustalta. Mie tarrauduin männyn oksaan, mutta kuvaaminen oli vaikeaa, koska en pysynyt paikallani.
Sukat olivat yksi Sukka-Finlandian etapeista. Sukkien rakenne oli hyvin erikoinen. Niissä neulottiin lyhennetyillä kerroksillä kolmioita, joilla saatii sukkiin mielenkiintoiset kuviot. Kantapäähän tuli kaunis kukkanen. Tykkäsin neuloa näitä!  Malli ei ollut vaikea, mutta mielenkiinto säilyi koko ajan. Oli kivaa nähdä, miten neuloessa sukka rakentui eteen päin. Jos ymmärsin oikein, sukkien malli julkaistaan myöhemmin Puikkomaisterin uudessa kirjassa.
Muistaakseni näissäkin sukissa olisi pitänyt käyttää paksumpaa lankaa. Mie päädyin perinteiseen 420 / 100 g lankaan, koska muuten sukista olisi tullut liian suuret. Mie varustauduin Sukka-Finlandiaan ostamalla Nalle-vahvuista lankaa, mutta ne kaikki jäivät käyttämättä, sillä en halunnut neuloa suuria sukkia. Nyt harmittaa, että miulla on paksumpia lankoja useampi kerä.
Maaliskuun retkeilyt jäivätkin tähän flunssan ja murtuneen ranteen vuoksi. En voi neuloakaan ainakaan kuukauteen. Esiteltäviä lapasia miulla kuitenkin vielä on. Harmittaa, sillä miulla oli 2 villatakkia valmistautumaisillaan ja nyt joudun odottamaan pitkän aikaa ennen kuin voin jatkaa niitä.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Lapaset naapurissa


Pitkästä aikaa Pietarissa! Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun lähestyimme Nevan rantoja tarkoituksenamme kävellä ja ihailla ja nauttia. Kävelystä ei tullut mitään. Parinkymmenen asteen pakkanen ja pohjoinen viima häätivät meidät museoiden uumeniin. Sitä ennen Admiraliteetin rakennusten suojista löytyi paikka, johon viima ei käynyt.
Olen hurahtanut lapasten neulomiseen. Kaikki muut neuleet ovat saaneet jäädä odottelemaan. Lapasideoita pyörii päässä. Olen ostellut lapaslankoja. Puikoilta putoilee pelkästään lapasia. Ihanaa!!
Nagu-lapaset olivat ensimmäiset, jotka neuloin. Malli on peräisin Nauvosta. Tykkäsin kovasti kuviosta, jota oli pakko neuloa "vielä yksi kerros". Perinnemallit ovat kauniita ja harmonisia. Malli on myös siitä hyvä, että sitä voi soveltaa erivahvuisiin lankoihin.

 Lapasvimman aikana olen huomannut, että miulla on tarkka mielipide siitä, millaiset hyvien, lämpimien palasten pitää olla. Niissä on oltava kirjoneuletta. Olen neulonut yhdet yksiväriset lapaset tänä talvena, jotta saisin käytettyä jämälangat. Olen jo useamman kerran ajatellut neulovani nämä lapaset, mutta toistaiseksi se on tyssännyt siihen, että niissä ei ole kirjoneuletta. Eihän niistä tule lämpimät! Neuleen pitää myös olla tiukkaa, jotta lapaset pitävät tuulta. Nagu-lapasista tuli juuri oikeanlaiset. Vaikka kuvauspaikalla ei tuullut, oli siellä kylmä. Nagu-lapaset tuntuivat täydellisiltä juuri tähän säähän.

Petrogradskajan puolelta löytyi pikkuinen, suloinen lankakauppa, josta mukaan tarttui tietenkin lapaslankaa, ihanaa italialaista Lamanaa. Reissu oli sen verran lyhyt, etten käynyt muissa lankakaupoissa. Olisi ollut mukavaa ostaa myös venäläistä lankaa.










lauantai 3. maaliskuuta 2018

Lomalta lomalle

Hiihtoloma alkoi ja pääsin kuvaamaan joululomalla aloitettuja neuleita. Ihana aurinkoinen sää houkutteli meidät Valkmusan kansallispuistion soille. Taukotupa tarjosi oivan taustan neulotuille sukille.
 Päivi Hoon  blogissa alkoi joulukuun alussa adventtikalenterineulonta, johon oli ihan pakko osallistua. Päivin mallit ovat todella koukuttavia ja kauniita. Tykkään, kun neuleessa on haastetta. Jos ohjeessa sanotaan, että malli on helppo, minnuu ei yleensä kiinnosta. Näissä sukissa haastetta riitti ja lopputulos on kaunis.
Harmittaa, kun en ehtinyt neuloa sukkia vihjeiden ilmestymisen tahtiin. Aloitin neulomaan sukkia liian paksulla langalla, joten sukista alkoi tulla liian suuret. Sitten sain joululahjaksi Väinämöistä.  Ihkulangasta oli hyvä aloittaa kauniin mallin neulominen. Kyllä kannatti! Väinämöistä oli loistavaa neuloa ja sukista tuli todella kauniit. Nämä eivät päädy lahjalaatikkoon, vaan omiin jalkoihini.
Sukkien tiedot löytyvät täältä.
Syy, miksen ehtinyt neuloa adventtikalenterusukkia oli Sukka-Finlandia. Yritin vielä silloin pysyä kisan matkassa, mutta putosin kelkasta Kanadan matkan takia. Miulla on vielä puolet malleista neulomatta, vaikka kisa juuri päättyi. Kuvastimet sentään sain valmiiksi ajoissa. Tykkäsin kovasti, vaikka näissäkin oli sähläämistä langan vahvuuden kanssa. Miun pitää muistaa, että jos sukan varressa on yli 60 silmukkaa, miun pitää neuloa langasta, jonka vahvuus on 420 m / 100 g. Muuten sukista tulee sopivat jollekin isojalkaisemmalle.
Nyt pitääkin muistaa tulostaa kisan loput ohjeet ennen kuin kisa-alue menee kiinni.
 Suolla kulki hyvä polku. Emme tarvinneetkaan lumikenkiä, mikä oli hyvä asia, sillä luulen, että neuleassistentti olisi riehaantunut kummallisista kengistä ja sauvoista. Niihin olisi ollut hyvä tarrata kiinni.