sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kimaltelevia joululahjoja


Pakkaslumen kimallus auringonpaisteessa tai kuun loisteessa on melkein kauneinta, mitä tiedän. Tänä talvena siitä ollaan saatu nauttia todella lyhyen aikaa. Niinpä mie päätin neuloa keinotekoista kimallusta kummityttöjen joululahjoihin.


Langat olin ostanut syksyisen Lappeenrannan neulojien neuleviikonlopun notkuvilta myyntipöydiltä. Ohjeen  löysin uusimmasta Ullasta. En ennakkoluuloisesti useinkaan neulo muovia, mutta tämä lanka oli ainakin neulottaessa (ja purettaessa) ihan hyväntuntuista. Toivottavasti paljetit eivät raavi liikaa kaulaa.



Tarkempia tietoja neuleeseen löytyy Ravelrystä.

Kolmannelle kummitytölle virkkasin pipon. Samaiselta neuleviikonlopun myyntipöydältä löytyi paksua lankaa, jossa oli Saipan värit. Kummityttöni on Saipa-fani ja ajattelin, että ehkä hän pitäisi Saipa-piposta:


Kun pipo oli valmis, olin aivan kauhuissani. Miusta se oli hirveä. Värit menevät rumasti ja tuo mustan ja keltaisen sekoitus on kamala. Mietin pitkään, voinko antaa pipoa ollenkaan joululahjaksi. Lopulta käärin sen pakettiin ja otin mukaan pinon neulomiani lapasia. Ajattelin, että jos kummitytöstänikin pipo on hirveä, voin antaa hänelle kauniit lapaset tilalle.


Aattoiltana pelkoni osoittautui turhaksi. Kummityttöni ilahtui kovasti Saipa-piposta, hänen sanoillaan: "Vähäks tää on siisti!" Myös lapaset saivat uudet omistajat. 


(Lanka ja ohje Villanne)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Teepannumyssy

Meillä on jo kuusi pystyssä. Kuuseen ripustan ystäviltä saatuja käsintehtyjä koristeita ja itse virkkaamiani tai käpyilemiäni lumihiutaleita ja ulkomailta ostamiani joulupalloja. Vaikka tykkään näprätä neulomalla ohuesta langasta, ei miun kärsivällisyys kuitenkaan riittäisi pienen helmienkelin tekemiseen.

Sen sijaan aiemmin syksyllä pääsin nauttimaan paksuilla puikoilla neulomisesta, kun ystäväni pyynnöstä neuloin hänelle teepannumyssyn paksusta hahtuvasta.  Myssyn neulomiseen meni vain 1 ilta, kaikki muu olikin sitten työn ja tuskan takana.

En millään meinannut keksiä, miten koristelisin pannumyssyn. Ystäväni pitää yksinkertaisesta ja selkeästä. Mie neuloin samantyylisen teepannumyssyn 4 vuotta sitten ja halusin tehdä nyt erilaisen, mutten keksinyt juuri mitään muuta. No, kukkanen on erilainen, mutta muuten menin samaa latua pitkin. Lopputuloksesta tykkään, mutta luovuuden puuttuminen vähän harmittaa.

Ostin eilen langat toiseen teepannumyssyyn, koska olen jo vuosia suunnitellut neulovani joulupannumyssyn, mutten ole saanut mitään valmiiksi. Itselle tulevaan uskaltaa ottaa enemmän riskejä, joten toivon, että luovuus pääsee valloilleen.



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Palailen takaisin


Blogihiljaisuuteni ainakin näiltä näkymiltä on päättymässä. En ole ehtinyt enkä jaksanut pitää yllä blogiani. Olen myös kärsinyt tietokoneella työskentelyyn tympääntymisestä. Melkein jäi tämäkin postaus tekemättä, sillä Bloggerissa on jokin muuttunut, enkä meinannut osata kirjautua sisään. Aiemmin blogin oikeassa yläkulmassa oli kohta josta klikattiin, nyt en löytänyt sitä.

Käsitöitä olen sen sijaan tehnyt koko ajan. Kesällä sain virkattua Patalappuja á la Carte -kirjan viimeiset patalaput: Juustokehän, Sokerileipurin ja Salonkien salat. Ne olivat mukavia virkattavia, tein niitä ruuanlaiton lomassa keittiön pöydän ääressä. Olen nyt virkannut melkein kaikki kirjan patalaput, muutama tylsän näköinen jäi tekemättä.

En ole ehtinyt koko syksynä käydä lukemassa blogeja. Katsoin juuri Feedlystä, että miulla on satoja lukemattomia postauksia. Merkitsin ne luetuiksi ja aloitan puhtaalta pöydältä. Mukavaa!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Ruunaan vaara

Kesäiselle melontaretkelle oli saatava mukaan jokin neule, jota olisi helppoa neuloa ilman ohjettakin ja sen kummempaa miettimistä. Piirongin kätköistä löytyi 2 kerää sukkalankaa, jossa oli kaunis raidoitus. Ruunaan vaaran nuotiopaikalla oli aikaa istuskella riippumatossa ja pohtia, mitä neuloisin. Sukkiin oli liikaa lankaa. Jossain isommassa neuleessa langan raidoitus menisi hukkaan. Päätin neuloa yksinkertaisen huivin. Oli aika mennä uimaan ja pohtia, miten saisin raidoituksen säilymään, kun kerroksista tulisi huivin levetessä liian pitkiä.


Ruunaan vaara sijaitsee eteläisen Suomen laajimmassa tiettömässä erämaassa Ruunaan järven itäpuolella. Hiekkaisen niemen päässä seisoo vanha kelo, jota vasten oli hyvä kuvata huivin alkua. 

Siellä riippumatossa istuessani, kaunista järvimaisemaa katsellessani keksin, miten saan langan raidoituksen esille myös pitemmillä kerroksilla. Neuloinkin loppuosaan poikittain leveän reunapitsin. 



Muiden kiireiden vuoksi huivin neulominen oli hidasta. Neuloin sitä autossa ja junassa ja kokeita valvoessani. Syksyn ja arjen koittaessa muistelin neuloessani ihanaa erämaata ja sen hiekkarantaa. Myöhemmin talvella voisin kietoa huivin mukana hiekkarannan lämmön ympärilleni.


Tähän aikaan vuodesta en pääse Ruunaan vaaralle kuvaamaan valmista huivia, mutta Repoveden kansallispuiston näköalatorni oli melkein yhtä hieno paikka. Päivä oli hämärä ja huivin värit jäivät vaisuiksi.

Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät Raverystä.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Vanhaa ja uutta


Sain äskettäin  kummitätini vuosia sitten virkkaaman sängynpeiton äitini kaappien kätköistä vierashuoneen sängyn peitoksi. Muistan lapsuudestani, kun heinäkuun helteillä äitini ja hänen sisarensa (kummitätini) istuivat rannalla ja virkkasivat Mary Oljen mallien mukaan pitsipeittoja. Tämä on luultavasti virkattu myöhemmin, mutta muistot vievät kauemmaksi.


Pitsipeiton alle laitoin äitini parikymmentä vuotta sitten kutoman poppanan, joka vasta tänä kesänä saatiin kantattua. Ompelu ei onnistunut ennen kuin päätimme viedä peiton ompelijalle.

Ylemmässä kuvassa näkyy miun kirjailemani tyyny, joka oli vuosia kesken. Kymmenisen vuotta sitten alkoi valtava hinku neuloa, mutta kun oli tuo kirjontatyö kesken. Tyyny valmistui nopeasti, kun päätin, etten ota puikkoja esiin ennen kuin saan sen valmiiksi.

Tykkään nyt kovasti suvun käsityöperinteen peittämästä sängystä. Saisinpa vielä tuon puisen päädyn maalattua!


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kesäpäivä huvimajassa

Syksy värjää jo pihan puita, ja huvimajassa alkaa olla liian viileää istuskeluun. Toisin oli heinäkuussa, jolloin otin nämä kuvat. Istuin huvimajassa päivittäin, neuloin, kuuntelin CD-kirjoja, tuijottelin ikkunasta ulos, heitin koiralle palloa ja tein ristipitotöitä.


Käyn silloin tällöin Emmulin blogissa ja verkkokaupassa ihailemassa kauniita käsityötarvikkeita. Viime talvena sitten oli "pakko" tilata kaunis ristipistokehys.


Siihen löytyi passeli malli Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta, jonka hankin muutama kesä sitten. Oli mukavaa pistellä jotain, joka valmistui yhdessä iltapäivässä ja jota tehdessä ei aivoja juuri tarvinnut käyttää.


Toisin oli sinitiaispistely, jota tein kuin Iisakin kirkkoa useamman kesän. Malli on peräisin jostain englantilaisesta ristipistolehdestä. En voi vastustaa sinitiaisia. Ne ovat jotenkin niin sirpsakoita lintuja. Nyt tekisi mieli tehdä ristipistotyö harakoista, jotka lentelevät ja loikkivat pihassamme, mutten ole löytänyt mistään kivaa harakkamallia. Onko kellään ehdotuksia?


Pistelyn kangas on jäännöspala äitini kutomasta kirkon alttarikankaasta. Siihen pitäjän naiset kirjoivat
kristillisiä symboleja, mie Luojan luomia sinitiaisia.


Viime keväänä blogeja selaillessani löysin ihanan pupupistelymallin, jonka heti laitoin tietokoneen suosikkeihin. Kesällä sitten ostin langat, jotka kyllä olivat oikean värisiä, mutta eivät käsinvärjättyjä niin kuin alkuperäisessä pistelyssä oli. Pistelystä tuli jotenkin kovan värinen - ei ihan sellainen kuin olin toivonut. Muuten kyllä olen työhöni tyytyväinen ja oikeastaan aika ylpeäkin - mie ompelin ompelukoneella!

Tosin, niin kuin kuvasta näkyy, jotenkin onnistuin saamaan kankaan menemään kieroon, mutta sekään ei haittaa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tehdä tätä, eivätkä hihat palaneet edes ompelukoneella ommellessa. Pupuohje löytyy täältä.


lauantai 31. elokuuta 2013

Patalappuja à la Carte Vol. 6


Salaiset kiireet ovat jatkuneet, tietokone hajosi lopullisesti, kameraan tuli vika ja se lähetettiin korjattavaksi ja Itellan kuljettavaksi ja loma loppui. Siinä liuta syitä hiljaiseloon Piirongin puikoissa. Tänään vihdoin ehdin ottaa uudet kuvat jo keväällä ja alkukesästä virkkaamistani patalapuista.

Kaksi vasemmalla olevaa patalappua kuuluvat sarjaan "harjoittelua", nuo muut onnistuivat ihan hyvin. Asettelin nuo epäonnistuneet kuvausta varten niin, etteivät virheet näkyisi kovin selvästi.

Minnuu harmittaa, kun en ole ehtinyt käydä blogeja lukemassa. Mitähän ihania neulekuulumisia miulta on mennyt ohi?

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Neitikosken partaalla


Ostin keväällä Lappeenrannan neulojien neuleviikonlopun myyntipöydältä iloisen aurinkoista lankaa. Olin väsynyt ja huhtikuu masensi. Keltainen lanka oli kuin lupaus kesästä ja auringosta. Tämmöiset lankaostokset jäävät usein kuukausiksi tai vuosiksi piirongin laatikkoon odottelemaan inspiraatiota, mutta tämän kerän kaivoin esille kuukausi sitten. Tarvitsin lankaa sukkiin, joita voisin neuloa reissussa ollessani.

Sukkaneule onkin matkustanut kanssani Helsinkiin, Parikkalaan, Repovedelle, Rantasalmelle ja Lieksaan. Mitään ohjetta miulla ei ollut, vaan etenin mielialan mukaan. Halusin kuitenkin käyttää koko kerän sukkiin, joten jaoin kerän kahteen osaan ja aloitin neuloa molempia sukkia yhtä aikaa pyöröpuikoilla kärjestä. 

Sukat valmistuivat Lieksan melontaretkellä. Kun muut kuvailivat Neitikosken kuohuja ja koskenlaskijoita, mie pakotin Miehen kuvaamaan sukkiani. Tosin Mies on jo tottunut neuleiden kuvaamisiin, joten kovasti ei täytynyt pakottaa. 


Takana oli viiden päivän ihana melontareissu ja oli mukavaa nauttia vielä muutama hetki jylhän luonnon kauneudesta. Itse emme kömpelöllä kanootillamme koskiin uskaltautuneet, vaan meloimme rauhallisimmilla vesillä.


Olen kirjannut neuleen tiedot Ravelryyn.



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Lammen rannalla

Kiipesimme jyrkkää kallion rinnettä ylös ja napsimme samalla maukkaita mustikoita suuhun. Ylhäältä avautui jylhä maisema mustanpuhuvalle kapealle lammelle. Jossain alhaalla olisi nuotiopaikka, jonka tulilla evästelisimme.


Eväiden syönnin jälkeen oli aika kaivaa repusta neule ja etsiä hieno kuvauspaikka. Laavun vieressä kalliojyrkänne pullistui kohti vettä. Siinäpä olisi hieno tausta neulomalleni kaulurille.

Kevään kiireiden lomassa osallistuin Värien vuosi lanka- ja ohjeklubiin, jossa kaksi värjäriä ja suunnittelijaa (Pirre ja Tuulia) olivat tehneet sukka- ja kauluriohjeen toistensa langoille. Klubin sukat jo neuloinkin. Nyt halusin neuloa kaulurin, koska langan väri sopii täydellisesti ystävälleni, joka täyttää tänä kesänä 50 vuotta.

Langassa on mukana kultainen säie, joka ei näy kuvasta, eikä ole muutenkaan häiritsevän kimalteleva. Säikeen kuitenkin huomaa sieltä täältä ja se antaa kaulurille ylellisyyden tunnetta.  Hopeasäikeen lanka oli uusi tuttavuus, joka varmasti jatkuu myöhemminkin.

Neuleen tiedot löytyvät Ravelrystä.


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Pihasaunassa


Saunominen on ihanaa. Voisin saunoa vaikka joka ilta, etenkin jos makoisten löylyjen välissä pääsee uimaan viileään veteen tai vilvoittelemaan ulos tähtitaivaan alle. Kun vuosi sitten muutimme uuteen kotiimme, ihastuimme erityisesti pihasaunaamme. Sieltä saa maailman parhaat löylyt!

Olen pikkuhiljaa hankkinut saunaamme pellavaisia laudeliinoja, poppanaistuinalustoja pukuhuoneeseen, räsymaton ja käsitehtyä palasaippuaa. Jokin aika sitten hoksasin, että jotain vielä puuttuu - pesulappu! Olin nimittäin käynyt Lappeenrannan linnoituksessa Majurskan talon saunapuodissa ja nähnyt siellä kauniita pesusieniä ja -lappuja. En ostanut, koska osaisin itsekin neuloa pesulappuja.


Samalla kaupunkireissulla kävin Pyöröpuikossa ja ostin pellavaista lankaa, etsin Ravelrystä ohjeen ja ryhdyin neulomaan. Halusin pesulappuun hieman karkeutta kohokuviolla, jota en ollut neulonut aiemmin. Semmoisen löysin Little Tent Dishcloth - ohjeesta. Tykkään lopputuloksesta, näitä voisi neuloa lisääkin!


sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kesälomaa






Riippumaton neuloja oli melomassa Saimaalla ja ehti neuloakin muutaman kerroksen sukkaa.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Traktorilla selkosille


Kesälomani alkoi viikon pituisella patikkareissulla Koillismaalle. Mikään ei irrota ajatuksia työstä kuin metsämaisema, nuotiolla istuskelu ja luonnon tarkkailu. Mukana oli iltoja varten tietenkin neule. Olin suunnitellut neulovani jotain ihan muuta, mutta lomatunnelmissa viime hetkellä päädyinkin neulomaan  pirteät sukat.



Olin haaveilut koko kevään neulovani Voortit, samoin olin koko loppukevään haaveillut pääseväni pohjoisempaan Suomeen patikoimaan. Molemmat haaveet toteutuivat ja onnistuivat. Olen kiivennyt tunturin ja vaarojen rinteitä, ihaillut avaria maisemia ja niittyjen kukkia, uinut lämpimissä lammissa ja uittanut varpaitani viileissä puroissa.



Sukan kuvio oli hauska traktorin renkaan jälki. Se oli helppo oppia, mutta siitä huolimatta jouduin purkamaan usein virheitäni. Hitaasti, mutta varmasti neule eteni, vähän niin kuin ylämäkeen olisi patikoinut ja välillä pysähtynyt henkäisemään.

Viimeisenä iltana ukkospilvet kohosivat lammen takaa, hellekausi päättyi ja on aika suunnata kotiin.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pehmeä synttärilahja

Tuttavani täytti äskettäin 70-vuotta ja piti isot synttärit, joihin oli kutsuttu sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet. Kuulun tuohon kylänmiehet joukkoon, vaikken mies olekaan. Neuloin lahjaksi huivin, kuinkas muuten! Kaikessa kiireessä en malttanut kaivella Ravelryä ja niinpä päädyin aloittamaan huivin "omasta päästä".

Aikani sitä neulottuani huomasin, että huivista on väkisinkin tulossa Alina. Se ei haitannut, sillä sainpahan huiviin kauniin reunapitsin ja muutenkin jonkinmoisen suunnan neulomiseeni.

Harmittaa vaan, kun huiviin tuli muutama aloittelijan "virhe". Jatkoin lankaa keskellä kerrosta niin, että päätellyt langanpätkät näkyvät, kun huivia katsoo läpi. Laitoin huivin pingottumaan patjalle, jonka nostin nojaamaan saunan lauteita vasten, lauteen reunan painauma näkyy poikkiviivana keskellä huivia. Kumpikaan näistä asioista ei ole suuren suuri, mutta kun mie osaisin paremmin, miksi sitten sählään???

Lankana huivissa on ihanan pehmoinen ja lämmin Adriafil Sierra Andina.

Huivi on kuvattu vanhassa linnoituksessa pari viikkoa sitten. Kylläpä siinä ajassa on ehtinyt luonto vihertyä.



torstai 9. toukokuuta 2013

Käsityötä nämäkin

 Rannekoru
Sain Moskovasta tulleelta vieraaltamme lahjaksi hänen sisarensa tekemiä venäläisiä koruja. Korut ovat suuria ja näyttäviä ja prameita, kauniita, mutta eivät miun tyylisiä. Tällaisia on käytetty ennen kansan- / kansallispukujen kanssa. Nykyään niitä käytetään muulloinkin.





Korut on tehty todella taitavasti ja pikkutarkasti. Perinnekäsityöt ja niistä vaikutteita saaneet työt ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten ihailen suuresti myös näitä koruja. En vain tiedä, mitä niillä tekisin.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vanhalla maatilalla


Tykkään katsella vanhoja työkaluja ja tarvikkeita. Muistan mummolan navetan ja Tuisku-lehmän, joka oli lempilehmäni. Mummo ja kummitäti lypsivät lehmät. Maito kaadettiin tonkkiin ja vietiin maitokärryillä puolen kilometrin päähän maitolaiturille, josta maitoauto kävi hakemassa tonkat.

Päivän paras hetki oli lehmien vieminen lypsyn jälkeen takaisin laitumelle. Serkulleni se oli pakollista työtä, mutta miulle siihen liittyi hauskuutta ja vähän pelkoa isoja lehmiä kohtaan.

Sen sijaan heinäpellolla ei ollut kivaa. Oli kuuma ja hiki ja heinänsänki raapi jalkoja. Selkää koski, tottumaton kun olin työhön. Oli epäreilua, että pojat saivat ajaa traktorilla, mutta meidän tyttöjen piti nostaa heinää hangoilla seipäälle. Katselin mäenrinteellä aaltoilevaa viljaa ja haaveilin sen olevan viileän järven, johon olisi voinut pulahtaa virkistymään.


Odotin hartaana metsän takaa kuuluvaa pillin vihellystä, joka tarkoitti, että ruoka oli valmista. Sai jättää heinähangon nojaamaan traktorin peräkärryjä vasten ja lampsia kuusikon läpi syömään. Ehkäpä matkalla voisi silittää vasikoita ja Ville-kissaa ja antaa kanoille vesiheinää.

Kuvat eivät ole mummolastani, vaan edellisessä postauksessa kertomastani lappeenrannan neulojien viikonlopun viettopaikasta.

Kämmekkäät neuloin lahjaksi Ravelryn Jane Austen -vaihtoon. Kaiken kiireen keskellä en näköjään olekaan laittanut neuleen tietoja Ravelryyn muistiin. Ohje on kuitenkin Jane Austen Knits-lehdestä. Mitähän lankaa käytin? Täytyy kaivella käsityöpusseista vyöte esille.