sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Enkö mie milloinkaan opi?

Teimme eilen kevään ensimmäisen linturetken Virolahdelle Suomenlahden rantaan. Jäätä oli enää vain rannassa, kauempana näkyivät navakassa tuulessa kuohuvat vaahtopäät. Emme viihtyneet hyytävässä tuulessa kovinkaan kauaa, vain sen verran, että ihailimme jäänreunalla kalaa syövää merikotkaa ja otimme kuvia kauniista rannasta ja miun villapaidasta.

Neuloin jälleen kerran tämän paidan kaksi kertaa. Toiset neulovat mallitilkun (niin tein muuten miekin), mie neuloin mallipaidankin. En vain osaa  tehdä oikean kokoista paitaa pelkän mallitilkun avulla. Onneksi osaan purkaa!
Paita neulottiin saumattomana ylhäältä alaspäin. Tämä mahdollistaa sen, että neuletta voi sovittaa jo varhaisessa vaiheessa ja jos se ei ole sopiva, ei tarvitse purkaa paljoakaan. Paitsi jos neuloo lyhyillä pyöröpuikoilla ja on niin laiska, ettei jaksa laittaa silmukoita toiselle pyöröpuikolle sovittamisen ajaksi eikä sovita lainkaan. Enkö mie ikinä opi!


Sain ensimmäisen version valmiiksi tammikuussa ja olin todella iloinen. Paitaa oli ollut mukavan joutuisaa neuloa ja lopputuloskin näytti hienolta. Iloa riitti ensimmäiseen sovittamiseen saakka. Yläosa oli aivan liian suuri, alaosa sen sijaan oli sopiva. Neulekin näytti peltimäiseltä eli liian tiukkaan neulotulta. Ensin ajattelin, että olkoon, en pura! Käytän puseroa ulkoilupuserona takin alla. Yön yli nukuttuani päätin kuitenkin purkaa. Miksi näen vaivan, että neulon puseron, jota ei voi pitää päällä? Valitsin pienemmän koon ja ½ numeroa suuremmat puikot ja aloitin alusta. Tällä kertaa sovittelin monta kertaa - hyvältä näytti.

Perjantaina pusero sitten viimein valmistui. Se on pehmeää silkkivillaa ja tuntuu todella hyvältä päällä. Olen iloinen, että purin, mutta samalla harmittelen hölmöyttäni, jonka seurauksena jouduin neulomaan saman paidan kahdesti.

Mereltä käyvä kylmä tuuli hätisti meidät pois rannalta ja viimeinen kuva puserosta piti ottaa kotona.
Neuleen ohje- ja lankatiedot ovat täällä.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pohjoisen taivas


Kuva on marraskuiselta aamulta, mutta voisi ihan hyvin olla jokin tämän viikon upeista auringonnousuaamuista. Kuva tuli mieleen, kun mietin tätä postausta. Sain toissa viikonloppuna valmiiksi huivin, jonka nimi on Northern Sky. Sen suunnittelija oli lomaillut Islannissa ja ihaillut taivaan värejä, joista oli saanut inspiraation huiviin.

 Miulta karkasi mopo käsistä erilaisiin KALeihin osallistumisessa joulun jälkeen. Ilmoittauduin todella moneen, Northern Sky oli yksi niistä. Yhtenä kannustimena osallistumiseen oli se, että sain tähän myös käytettyä lankavaraston lankoja, mikä oli todella mukavaa.

Huivi neulottiin lyhennetyillä kerroksilla sivuittain. Lisäksi raidat ja vaaleanpunaiset pilvenhattarat neulottiin myös lyhennetyin kerroksin. Viimeisenä neulottiin pitsireunus.


Huivi oli aikamoisena myttynä puikoilla, joten hämmästyin kovasti, kun siitä tulikin näin iso - kiva!
Huivin tiedot löytyvät täältä.



Perjantaina sain iloisen yllätyksen postissa. Olin maininnut aiemmin täällä blogissa, että haluaisin tehdä harakka-aiheisen ristipistotyön, mutten ollut löytänyt hyvää mallia. Rakas ystäväni yllätti miut ja lähetti mallin - Kiitos Helkky! Nyt on kesäksi pistelymalli valmiina. Helkky on muutes aloittanut blogin, käykääpä vierailemassa!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Mie voitin!

Voitin Kristiinan silmukoiden kevätarpajaisista kauniin pääsiäisliinan ja -tipun. Olen aivan äimistynyt, sillä miulla on yleensä huono onni arpajaisissa, mutta ehkä hyvä niin, sillä nyt voitin todella mieluisan palkinnon. Kiitos Kristiina!!

 
Sain myös oivalluksen. Virkkasin nimittäin muutama vuosi sitten pääsiäistipuja, joihin en ollut täysin tyytyväinen. Luultavasti siksi, että niistä tuli mieleen painajainen, jossa pääosassa on pääsiäistipuja. Kristiina oli virkannut samalla mallilla paljon ohuemmasta langasta ja saanut aikaan siron ja söpön eikä ollenkaan pelottavan näköisen tipun. Näitä täytyy kokeilla!

Liina on todella kaunis - aivan ihana.



lauantai 15. maaliskuuta 2014

Maitotonkkakauluri

Joskus onnistuu ja joskus taas ei. Epäonnistuneeseen neuleeseen syitä voi olla monia.  Tällä kertaa syytän väärin valittua lankaa tai näkökulmaa vaihtamalla vääränlaista mallia. Sain Katrilta joululahjaksi ihanaa silkkisekoitelankaa, josta oli pakko aloittaa neulomaan huivia. Olin jo jonkin aikaa ihaillut Ravelryssä Biscuit-huivia, joten kaikki näytti selvältä. Oli lanka ja oli malli.





En vain tajunnut, että silkkilangasta neulottu on "löysää" ja laskeutuu erittäin hyvin, mikä ei sovi kauluriin, jonka pitäisi pysyä muodossaan. Kaulurin kaunis pitsireunus kääntyy koko ajan huivin alle. Ylläolevan kuvan ottaminen vaati varttitunnin asettelua ja kun vihdoin sain huivin jotenkuten paikoilleen, piti olla hengittämättä ja liikkumatta, jotta se pysyisi paikoillaan.

Kaulurina silkkineulos on liian lötköä. Tästä langasta olisi tullut todella hyvinlaskeutuva, kaunis kolmiohuivi. Biscuit-huivi olisi ollut todella kaunis jostain tiukkakiereisestä merinosta. Oppia ikä kaikki.

Kaikista kauneimmin kauluri laskeutuu maitotonkan päällä. Siinä huivin reunus näkyy hienosti. Olen kuitenkin niin viluinen niskastani ja kaulastani, että kaulurille on kyllä käyttöä, vaikka pitsireunus ei näkyisikään.

Olen merkinnyt tiedot Ravelryyn.


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Ihania lahjoja

Sain synttärilahjaksi ihania käsityöaiheisia lahjoja. Mies antoi miulle kauan haaveileimani Samorgan taskuston käsilaukkuuni. (Jos joku ihmettelee, miten Mies osasi tämmöisen hankkia, voin paljastaa, että erittäin yksityiskohtaisella vihjailulla onnistuu vaikka mikä.)






Ystäväni Helkky oli tehnyt miulle todella kauniin tyynynpäällisen:

Kielo on miun lempikukka ja kaikki kieloaiheet on ihania. Tykkään kovasti tyynynpäällisen värityksestä. Jostain syystä miulle tulee mieleen Monet'n lummelampi, vaikka tämä on ihan erilainen. Tyynynpäällinen on todella mieluisa - kiitos!

Katrilta sain paketin, joka ensin ihmetytti miuta. Lankaa (no, se ei ihmetyttänyt) ja haalistunut kangasmytty. Miksi mie sain kangasmytyn?!? Mutta kun mie avasin sen, haukoin henkeäni enkä ollut uskoa silmiäni:







Pitsimallikirja! Sivut ovat silkkiä ja mallit ovat virkattuja, neulottuja, käpyiltyjä tai  nyplättyjä. Katri oli löytänyt tämän kirpputorilta. Kuvasin kaikki aukeamat. Katsokaa ja ihailkaa:

Olisi hauskaa tietää tästä enemmän, mutta se taitaa olla mahdotonta. Onkohan alkuperäinen omistaja tehnyt itse kaikki mallit vai onkohan näitä kerätty tutuilta? Tai ehkäpä tämä on sukupolvelta toiselle kulkeutunut ohjeisto. Katri taisi epäillä, että mallisto olisi peräisin 1920- tai 30 -luvulta.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Miun heiniä


Hiihtolomalla emme päässeet hiihtämään emmekä lumikenkäilemään, mutta se ei retkeilyä estänyt. Teimme päiväretken Punkaharjun tutkimusmetsään. Retkieväät söimme Karjalankallion laavulla.  Lunta ei siellä kyllä satanut, kuva taitaa olla Miehen valokuvankäsittelykokeiluja.

Repussa mukana olivat juuri valmiiksi saamani sukat, joita neulonut aika kauan. Tämä oli miun reissuneule, jota neuloin milloin junassa, milloin autossa, milloin kyläillessä. Taisivat olla mukana viime syksyn kotaretkelläkin.

Näitä sukkia oli pakko käydä neulomaan niiden nimen, My Cup of Tea, vuoksi. Olen teen ystävä ja nämä sukat olivat sen lisäksi vielä muutenkin miun heiniä. Olin myös juuri ostanut taivaallista lankaa, Rowanin Fine Art:ia, joka on ohutta ja kauniin väristä. Juuri sellaista, jota voi neuloa 1,75 mm:n puikoilla. Ihanaa!


Sukat onnistuivat ja olisin itsekin tykännyt niistä, mutta annoin ne mallina toimineelle veljentyttärelleni. Sukkien tarkemmat tiedot on kirjattu Ravelryyn.