sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Wippailua

Monella innokkaalla neulojalla on käsityökorin pohjalla keskenjääneitä neuleita. Miulle käy niin, että joku toinen, entistäkin kivempi neule kiilaa keskeneräisen työn ohi. Neuleita unohtuu korin pohjalle. Yhdessä Ravelryn ryhmässä päätimme uuden vuoden kunniaksi käydä näiden keskeneräisten neuleiden eli wip (work in process) -neuleiden kimppuun. Mie päätin muutaman neulojan kanssa, että pyhitän maanantain wippailulle. Tulostakin on jo tullut.
Viime keväänä Navettaneulonnoissa aloitin teepannumyssyä. Miulla oli päässä mielikuva ja tarkka suunnitelma teepannumyssystä. Halusin neuloa sen Pirtin kehräämön hahtuvalangasta. Halusin huovuttaa neuleen pesukoneessa. Halusin kirjoa teepannumyssyyni jotain peittokirjontaa.

Alku sujuikin hyvin. Neulominen vei Navettaneulontojen ensimmäisen illan. Kotiin tultuani laitoin pannumyssyn pesukoneeseen. Sitten ei tapahtunutkaan moneen kuukauteen yhtään mitään. En osannut siirtää peittokirjontakuviota huovutettuun, mutta vielä aika pehmeään neulepintaan. Wippailun myötä otin itseäni niskasta kiinni ja etsin tiedot omistamastani peittokirjontakirjasta ja netistä.

En kuitenkaan saanut kuviota piirrettyä pehmeään pintaan. Piirsin kuvion silkkipaperille ja ompelin sen harsimapistoilla neuleeseen. Mutta kun revin silkkipaperia pois, harsimapistot venyivät ja menivät piloille. Miun oli luovuttava haaveestani kirjoa  peittokirjontakuvio teepannumyssyyni. Kirjoin pyöreän kuvion omasta päästäni ilman sen kummempaa mallia. Opettelin tekemään solmupiston. Katselin lopputulosta - ihan hirveä!
Sieluni silmillä olin nähnyt kauniit peittokirjontakuviot pannumyssyni kyljessä ja nyt katselin pettyneenä epämuotoista myssyrää. Harmitti!
On sunnuntaiaamu. Pettymys on väistynyt ja näen pannumyssyni toisin silmin. Ihan kiva siitä kuitenkin tuli. Kannatti wippailla!

Huomenna yli vuosi sitten aloittamani, mutta alkutekijöihin jääneen peiton kimppuun!

P.S. Olisin kiinnostunut kuulemaan taivammalta ja tietävämmältä, kuinka olisin saanut kirjontakuvion siirrettyä pehmeään neulepintaan.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Bergweihnacht



Loppiaisen koskiretkellä miulla oli sukkien lisäksi mukana juuri valmistunut huivi, jonka olin neulonut ennen joulua yhtenä joulukalenterineuleena. Vaikka lopputulos näyttää hienolta, huivissa ei kaikki mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt.
Mies ottaa yleensä hyviä kuvia. Hän on vuosien varrella oppinut myös kuvaamaan neuleita. Siksi oli hämmentävää nähdä tämä kuva. Ennen kuvan ottamista kysyin, että onko huivi suorassa ja hyvin... Oli kuulemma. Samoin tuossa seuraavassa kuvassa. Huokaus.
 Ylläolevassa kuvassa näkyy hyvin neulomani virhe. Oranssilla pohjalla on pilkkuraita. Olin unohtanut neuloa siihen kolmannen pilkkukerroksen. Huomasin sen vasta, kun huivi oli valmis. Myös huivin reuna on erilainen kuin ohjeessa. Miulta loppui lanka ja jouduin säveltämään reunan hieman erilaiseksi.

Osallistuin tähän KAL:iin, koska huivissa on kirjoneuletta ja halusin nähdä, kuinka sitä oli toteutettu tasoneuleessa kauniisti. Kirjoneule loppuu ennen reunasilmukoita, joten reuna on ohuempi kuin muu osa neuletta. Reunasilmukat piti neuloa löysästi, koska huivi levenee koko ajan. Niinpä reunasta tuli miusta lerpakka verrattuna kirjoneuleeseen. Näiden seikkojen vuoksi miusta huivin reuna ei ole onnistunut. Jos neuloisin huivin uudelleen, tekisin kirjoneuletta reunoihin saakka.

 Huivin tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Jouluisia sukkia

Loppiaisena sää oli mitä sopivin pienelle retkelle lähiympäristöön. Vesi virtasi koskessa vuolaana ja hyisenä. Onneksi rannalla oli kota, jonka tulen ääressä sai lämmitellä. Lämpöä toivat myös joulukalenterisukkien värit. Sukat olivat valmistuneet jo joulunpyhinä, mutta oli vaikeaa ehtiä kuvata niitä näinä pimeinä ja lyhyinä keskitalven päivinä. Nyt aurinko pilkisti puiden latvojen yli pienen hetken ennen taivaan rannan taakse laskeutumistaan.
Näitä sukkia oli hauska neuloa! Joulukalenterissa oli päivittäin värivihje ja kerrosmäärä. Tänä vuonna vihjeisiin liittyi myös kirjoneuletta, mutta en oikein innostunut niistä. Huomasin, että olen enemmän perinteisten kirjoneulekuvioiden ystävä, joten jätin melkein kaikki kuvioinnit pois sukista. Ainoa, mikä harmittaa näissä sukissa, on se, että ne ovat miulle itselleni liian suuret. Ohjeessa sanottiin, että kirjoneuleen vuoksi pitää olla enemmän silmukoita - se oli miulle liikaa. Nyt miulla on antaa lahjaksi hienot sukat.
Täältä voi käydä ihailemassa kuvakavalkaadia muiden tekemistä sukista. Miun sukkien tiedot on jälleen kerran kirjattu Ravelryyn.
Mies saa aina joululahjaksi sukat. Tänä vuonna hän sai lankakerän, puikot ja ohjeen, sillä en ollut lapaskiireiden vuoksi ehtinyt neuloa sukkia. Kun olin päätellyt joulukalenterisukat, pääsin aloittamaan Miehen sukkia. Niitä oli nopea neuloa, koska lanka oli paksua (Schachenmayr Regia DK). Sukat olivat jo tapanina valmiit.
Koska lanka oli hauskasti raidoittuvaa, halusin neuloa mallin, jossa raidoille tapahtuu jotain. Päädyin vanhoihin tuttuihin Jaywalkers-sukkiin. Lanka oli kuitenkin liian paksua, joten jouduin muuntamaan ohjetta, jotta sain siksakit näyttämään kivoilta. Ohjeesta poiketen neuloin sukat varpaasta lähtien, jotta saisin kaiken langan käytettyä. Sukkien tiedot ovat täällä.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Lapasia ja tumppuja

Jouluaaton aamurusko värjäsi taivaan, kun rämmin lumihankeen ottamaan kuvat juuri valmistuneista joululahjalapasista. Kuva piti ehtiä ottaa ennen kuin lähdimme lapsuuden kotiini joulunviettoon. Olin suunnitellut tekeväni lapasiin kirjonnat, mutta aika ei riittänyt. Lapaset saivat luvan olla valmiit ilman koristeitakin.
Violetit tumput on neulottu kaksinkertaisesta hahtuvalangasta, yksiväriset Pirtin kehräämön ja liukuvärjätyt Aade lõng hahtuvasta. Punaiset ovat yksisäikeisestä Aade lõng hahtuvasta, josta tuli miusta mukavammat lapaset. Violetit hiukat liian paksut tuntuakseen mukavilta kädessä, vaikka ne ovatkin varmasti todella lämpimät. Punaista lankaa jäi vielä jäljellekin, ehtisinköhän neuloa siiitä semmoiset lapaset, joihin saisin kirjontaakin?
Sain aiemmin joulukuussa valmiiksi myös kirjoneulelapaset, joiden ohjeen olin saanut lahjaksi. Halusin tehdä isot lapaset, mutta harmikseni huomasin, että ohje olikin lapsen lapaseen. Muokkailin kirjoneuletta, neuloin ja purin. Lopulta sain oikean silmukkamäärän ja kuvion täsmäämään. Kuviolankana käytin Hot Socksin liukuvärjättyä lankaa. Hiukan piti temppuilla, että sain ruskean raidan sovitettua ketun kohdalle. Valkoinen raita on eri lankaa, mutta muuten värit ovat samasta kerästä.
Tapaninpäivänä kävimme Puruveden rannalla kävelemässä ja istuskelemassa nuotiolla. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen oli ihanaa saada nauttia talvesta ja lumesta, pakkasesta ja huurteesta.
Huovutettujen lapasten tiedot löytyvät täältä.
Kettulapasten tiedot on kirjattu tänne.
Jänis ja uskalikko hiihtäjä olivat uskaltautuneet jo jäällekin, vaikka järvi oli ollut jäässä lyhyen aikaa.