lauantai 21. syyskuuta 2013

Vanhaa ja uutta


Sain äskettäin  kummitätini vuosia sitten virkkaaman sängynpeiton äitini kaappien kätköistä vierashuoneen sängyn peitoksi. Muistan lapsuudestani, kun heinäkuun helteillä äitini ja hänen sisarensa (kummitätini) istuivat rannalla ja virkkasivat Mary Oljen mallien mukaan pitsipeittoja. Tämä on luultavasti virkattu myöhemmin, mutta muistot vievät kauemmaksi.


Pitsipeiton alle laitoin äitini parikymmentä vuotta sitten kutoman poppanan, joka vasta tänä kesänä saatiin kantattua. Ompelu ei onnistunut ennen kuin päätimme viedä peiton ompelijalle.

Ylemmässä kuvassa näkyy miun kirjailemani tyyny, joka oli vuosia kesken. Kymmenisen vuotta sitten alkoi valtava hinku neuloa, mutta kun oli tuo kirjontatyö kesken. Tyyny valmistui nopeasti, kun päätin, etten ota puikkoja esiin ennen kuin saan sen valmiiksi.

Tykkään nyt kovasti suvun käsityöperinteen peittämästä sängystä. Saisinpa vielä tuon puisen päädyn maalattua!


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kesäpäivä huvimajassa

Syksy värjää jo pihan puita, ja huvimajassa alkaa olla liian viileää istuskeluun. Toisin oli heinäkuussa, jolloin otin nämä kuvat. Istuin huvimajassa päivittäin, neuloin, kuuntelin CD-kirjoja, tuijottelin ikkunasta ulos, heitin koiralle palloa ja tein ristipitotöitä.


Käyn silloin tällöin Emmulin blogissa ja verkkokaupassa ihailemassa kauniita käsityötarvikkeita. Viime talvena sitten oli "pakko" tilata kaunis ristipistokehys.


Siihen löytyi passeli malli Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta, jonka hankin muutama kesä sitten. Oli mukavaa pistellä jotain, joka valmistui yhdessä iltapäivässä ja jota tehdessä ei aivoja juuri tarvinnut käyttää.


Toisin oli sinitiaispistely, jota tein kuin Iisakin kirkkoa useamman kesän. Malli on peräisin jostain englantilaisesta ristipistolehdestä. En voi vastustaa sinitiaisia. Ne ovat jotenkin niin sirpsakoita lintuja. Nyt tekisi mieli tehdä ristipistotyö harakoista, jotka lentelevät ja loikkivat pihassamme, mutten ole löytänyt mistään kivaa harakkamallia. Onko kellään ehdotuksia?


Pistelyn kangas on jäännöspala äitini kutomasta kirkon alttarikankaasta. Siihen pitäjän naiset kirjoivat
kristillisiä symboleja, mie Luojan luomia sinitiaisia.


Viime keväänä blogeja selaillessani löysin ihanan pupupistelymallin, jonka heti laitoin tietokoneen suosikkeihin. Kesällä sitten ostin langat, jotka kyllä olivat oikean värisiä, mutta eivät käsinvärjättyjä niin kuin alkuperäisessä pistelyssä oli. Pistelystä tuli jotenkin kovan värinen - ei ihan sellainen kuin olin toivonut. Muuten kyllä olen työhöni tyytyväinen ja oikeastaan aika ylpeäkin - mie ompelin ompelukoneella!

Tosin, niin kuin kuvasta näkyy, jotenkin onnistuin saamaan kankaan menemään kieroon, mutta sekään ei haittaa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tehdä tätä, eivätkä hihat palaneet edes ompelukoneella ommellessa. Pupuohje löytyy täältä.