sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kotiopettajattaren huivi

Olen näköjään tänä vuonna hurahtanut huiveihin. Niitä on vaan niin mukavaa neuloa!!  Tämän huivin neuloin koska suunnittelija oli saanut inspiraationsa Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanista ja koska se neulottiin paksummasta langasta kuin yleensä neulon.
Luin Kotiopettajattaren romaanin vuosikymmeniä sitten ensi kertaa. Heti sen jälkeen kaivoin kirjastosta kaikki Bronten sisarusten kirjat ja heidän elämänkertansa. Sittemmin olen lukenut ne uudelleen ja uudelleen ja katsonut kaikki mahdolliset elokuvaversiot. Nyt sitten oli vuorossa huivin neulominen.
Kun pohdin sitä, että ehtisinkö neuloa vielä yhden uuden huivin, sattui niin että hyvä ytäväni Katri laittoi miulle paketin, jossa oli yllätyksenä juuri sopiva määrä sopivan paksuista lankaa. Aloitin huivin melkein siltä istumalta.
Muutin ohjetta, koska huivista olisi muuten tullut liian pieni ja halusin neuloa siihen kaikki kerät. Alkuperäisessä huivissa oli vain 2 reikäkerrosta. Neuloin vielä ylimääräisenä reunaan kuvion nurjilla silmukoilla, mutta se ei juuri kuvissa näy.
Huivista tuli ihana suuri ja lämmin, juuri sellainen, jonka voisi kuvitella Jane Eyren harteille, kun hän käveli Yorkshiren nummilla. Suomessa ei nummia ole, mutta metsää riittää. Huivi onkin kuvattu kymenlaaksolaisessa metsässä vanhan eräkämpän pihamaalla.
Huivin tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Udaberri - kevät

Kevääseen kuuluvat linturetket mm. Suomenlahden rannoille. Olimme viime viikonloppuna Virolahdella seuraamassa arktikaa. Kova kaakkoistuuli vähensi muuttoa, mutta silti oli mukava reissu. Nyt oli hyvää aikaa kuvata juuri valmistunut neule. Ei tarvinnut huolestua siitä, että lintuja menisi huomaamatta ohi.
 Udaberri on baskin kieltä ja tarkoittaa kevättä. Huivin suunnittelija on Baskimaasta kotoisin. Keväinen huivi onkin, kevyt, ilmava ja raikkaan värinen. Neuloessani muistelin patalappua, jonka neuloin 8 vuotta sitten retkikeittimeen. Lanka oli jotenkin samanlaista. Patalappu on yhä käytössä retkillä. Toivottavasti huivi säilyy hienona yhtä kauan.
Huivilangan ostin Wienin reissulta viime syksynä. Toivoin, että huiviin olisi mennyt koko vyyhti, mutta sitten huivista olisi tullut vieläkin pidempi. En oikein osaa käyttää tämän muotoisia huiveja, semmoiset isot kolmiohuivit on helppo laittaa harteille. Kapea huivi on hanla laittaa kauniisti kaulalle.
Ohjeessa pitsiä oli vain huivin leveässä päässä.  Muutin ohjetta sen verran, että neuloin pitsireunuksen koko pitkän reunan matkalle, jotta olisin saanut kulutettua enemmän lankaa.

Neuleen tiedot ovat täällä.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Metsän siimeksessä

Lumien sulettua oli suunnattava metsäretkelle. Lunta oli vielä paikka paikoin, mutta peipposet ja tiaiset visertelivät metsän puissa täysin rinnoin. Myös me viihdyimme metsässä. Koska emme juurikaan kävelleet, vaan istuimme nuotiotulilla, oli hyvä ottaa mukaan vihdoinkin valmistunut ikuisuusprojektini.
Yli kaksi vuotta sitten aloitin innoissani neulomaan peittoa. Halusin neuloa peiton, joka muistuttaisi hirsimökkitilkkupeittoa. Into valitettavasti lopahti muutaman palan jälkeen. Sittemmin olen neulonut paloja kokouksissa, matkalla, ompeluseuroissa ja pakottamalla (Et saa aloittaa uutta neuletta ennen kuin olet neulonut 2 palaa peittoa).
Talvella alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että peitto valmistuukin. Mutta reunojen neulominen ja lankojen päättely oli niin tylsää, en olisi millään viitsinyt tehdä sitä. Kun viimeisen kerran otin peiton tekeleen esille, huomasin yllätyksekseni, että lankoja olikin enää pääteltävänä muutama. Sitten vain peitto pesuun ja saunan lauteille kuivumaan. Valmis!
En oikein tiedä, miksi olen niin innostunut peitoista, vaikka ne tahtovat jäädä ikuisuusneuleiksi ja niitä on niin vaikeaa saada valmiiksi. Miulla on tällä hetkellä kesken 3 peittoa, joista 2 on melkein valmista. Viimeistely on vain niin rasittavaa. Miulla on myös langat yhteen peittoon valmiina. Sitä haluaisinkin aloittaa neulomaan, mutten saa ennen kuin olen saanut ne 2 peittoa valmiiksi. Huokaus.

Peittooni ei varsinaisesti ole mitään ohjetta. Neuloin ensin neliön oransilla langalla. Sitten neuloin vihreällä  reunat (ensin yläosan, sitten toisen reunan, sitten alaosan ja viimeisen reunan). En päätellyt silmukoita, vaan jätin silmukat odottamaan palojen yhdistämistä. Sen tein silmukoimalla. Täältä kuitenkin löytyvät peiton muut tiedot.
Metsäretkestä on jo aikaa. Silloin oli vielä pohjoisrinteillä ja syvemmissä laaksoissa lunta.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Notre Dame

Ravelryssä pääsi mukaan Mysteerineulontaan, jossa neulottiin hiukan paksumalla langalla. Innostuin ja menin paikalliseen lankakauppaan. Piti päästä heti neulomaan. Värivaihtoehtoja ei ollut monia, oli otettava valkoista lankaa.

Neuloessa mietin, että voisikohan valmiin huivin värjätä. Kyllä voisi, mutta ei miun taidoilla. Huivi jää valkoiseksi ja menee sen vuoksi lahjaksi. Mie olen kalpea, valkoinen väri kasvojen lähellä tekisi miusta vieläkin kalpeamman.

Neuleen edistyessä huomasin, että lankaa kuluukin enemmän kuin ohjeessa oli sanottu. Olin ostanut kaupasta kaikki kerät, sieltä en saisi lisää. Mutta onneksi netin kaupoista löytyisi lisää. Harmikseni huomasin, että Gedifra on lopettanut langan valmistamisen. Ravelryn lankavarastoista lankaa löytyi, mutta jokaisen kohdalla luki, ettei se ole myynnissä. Pitsireuna oli pitkä ja hankala neulottava. Mietin, että jos lanka loppuu, puran reunan ja neulon sen toisenväriseksi.  Se ei tuntunut kovin mukavalta vaihtoehdolta. Niin kuin kuvista näkyy, lanka riitti, mutta sitä jäi vain ½ metriä jäljelle.
Huivin tiedot löytyvät täältä.

(Olen pahoillani epätarkoista kuvista. Huomasin vasta nyt, etteivät kuvat olleetkaan onnistuneet.)