lauantai 28. lokakuuta 2017

Syysretkellä

Parhaaseen ruska-aikaan Repoveden kansallispuistossa riitti väkeä. Melkein harmitti, että tuli lähdetyksi, mutta onneksi maiseman värit saivat hyvälle tuulelle eikä "ruuhka" haitannutkaan. Enemmän ihmispaljoudesta oli haittaa, kun etsin sopivaa sukkien kuvauspaikkaa. En halua ihmisiä töllistelemään ja ihmettelemään neuleiden kuvaamista.

Kesän lopulla osallistuin mysteerineulontaan, jossa mallin inspiraationa oli Visbyn kaupungin vanhat muurit. Piirongin laatikoista löytyi kaupungin muurien väristä lankaa, josta aloin neulomaan näitä sukkia. Sukista tuli tylsän väriset, ehkäpä olisi kannattanut valita värikkäämpää lankaa.
Muutin mallia neulomalla kantapään ja keskiraidan pohjavärillä. Jos ohjeessa pelkkä kantapää olisi tullut toisella värillä, olisin tehnyt ruskean kantapään. Keskiraita oli muutenkin miusta malliin sopimaton. Terässä on palmikkoa ja varressa pitsiä, mutta keskellä on nurjilla silmukoilla tehtyä yksinkertaista kuviota. Olisin kaivannut siihen jotain muuta.
Neuloin innoissani terästä liian pitkät, joten Mies saa uudet unisukat. Tylsänväriset sukat saavatkin olla piilossa peiton alla! Täältä löytyvät neuleen tiedot.

Mysteerineuleita on vaan niin kivaa neuloa! Nytkin olisi alkamassa vaikka mitä, mutta olen päättänyt olla osallistumatta. Tämä on vaatinut miulta aikamoisia kieltäytymisiä. Vähän väliä mietin, että jos kuitenkin osallistuisin tähän tai kyllä miulla tähän aikaa riittää...

Olen jo mukana Kalevala CAL:ssa ja Sukka Finlandiassa. Vaikka ne eivät ole varsinaisia mysteerineuleita, miulla ei riitä aikaa tehdä niitä, jos vielä osallistuisin johonkin muuhun. Olenkin nyt oikein urakoinut keskeneräisiä neuleita valmiiksi, jotta ehtisin virkata Kalevala-peiton paloja.


tiistai 24. lokakuuta 2017

Vanhaa



Ystävien tapaamiseen kotikonnuilla sattui syksyn ensimmäinen aurinkoinen lauantaipäivä. Saimme nauttia toistemme seurasta, kauniista luonnosta ja lounaasta uudelleen avatussa ravintolassa. Ruokailun päätteeksi sain kuvausapua aiemmin valmistuneen villatakin kuvaamiseen karjalaistalon parvekkeella.

Olin saanut lahjaksi vanhaa Helsingin villakehräämön Koti- lankaa. Lahjoittaja kertoi saaneensa langan sukulaisensa sukulaiselta, jolla oli ollut alunperin lankakauppa Viipurissa. Evakkoretken päätteeksi kauppa siirtyi Hämeeseen. Eläkkeelle jäätyään kauppias oli antanut langat sukulaiselleen, joka sitten antoi ne eteenpäin innokkaalle neulojalle, joka puolestaan lahjoitti langat miulle. Lahjoittaja epäili lankojen olevan jopa '40-luvulta. Langan vyötteessä ei ole mitään tietoja langasta. Olisi mukavaa saada tietää, kuinka vanhasta langasta on kyse.
 Malliksi löytyi Laineen ensimmäisestä numerosta Lanes-villatakki. Takki neulottiin ylhäältä alaspäin, kaulus ja nappilistat viimesenä. Malli on yksinkertaisen tyylikäs ja tulen varmasti pitämään takkia paljon. 
Neuloessa ihailin langan syvän punaista väriä, kaupallisissa langoissa ei tällaisia sävyjä nykyään ole. Lanka tuntui käsissä ihan hyvältä, mutta kun ensimmäisen kerran sovitin takkia, huomasin, että se onkin aika karkea. Tämän takin alla pitää olla kunnon pusero, jotta voin sitä pitää. 

Pesin valmiin takin. Siitä lähti valtavasti väriä ja se haisi pahalle ( ei kuitenkaan lampaalle). Onneksi hajua ei ole ole kuivassa takissa. Pesen neuleet aina, koska epätasaisuudet häviävät ja neulos näyttää tasaiselta ja siistiltä. Tällä kertaa niin ei käynyt. Pesun jälkeen epätasaisuudet olivat yhä näkyvissä. En usko, että neuloin huolimattomammin kuin yleensä, luulen että kyseessä on langan ominaisuus.
Takin napit olin ostanut muutama vuosi sitten käydessäni Taivalkoskella Jalavan kaupassa (kannattaa lukea artikkeli kaupan historiasta). Vanha lanka ja vanhat napit sopivat hyvin yhteen. 

Tällä kertaa en joutunut purkamaan yhtään, mikä on ihmeellistä. Miulla olisi kauhea himo neuloa lisää villatakkeja, mutta ensin puikoilta ja koukulta pitää valmistua Kalevala CAL -peitto ja Sukka Finlandian sukat.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kesäisiä huiveja

Kesällä oli mukavaa neuloa mysteerihuiveja. Aijoin kirjoittaa, että oli aikaa neuloa. Niin olikin, nyt ei oikein ole, mutta silti neulon niitä. Tätä Calendula -huivia oli erityisen mekavaa neuloa, sillä vihjeet olivat aika lyhyitä ja ne oli nopeaa neuloa.
Huivi on näköjään valmistunut melkein 2 kuukautta sitten. Kuvattukin se on yli kuukausi sitten repoveden kansallispuistossa.
Combinatorics-huvia oli myöskin nautinnollista neuloa. Vihjeessä oli aina pitsiosio ja pätkä ainaoikeaa. Kokeilin ensimmäistä kertaa Lanitium ex machina -lankaa ja ihastuin ikihyväksi. Värit ovat todella kauniit ja lankaa tuntui käsissä ihanalta. Valmis huivi on pehmeä ja ilmava ja silti ryhdikäs.
Huivi on kuvattu Simpelejärven rannalla, jossa olin ystävien kanssa viettämässä ihanaa lauantaipäivää. Sää ja seura olivat mitä parhaimpia. Kävimme kävelyllä, syömässä, saunoimme ja uimme ja teimme neuloimme ja virkkasimme.
Molemmissa huiviohjeissa oli 2-3 eri kokoa. Tein molemmista keskikoon, sillä miun lanka ei olisi riittänyt suurempaan. Tykkään huiveista, niistä tuli todella kauniit.
Olen miettinyt paljon blogini tulevaisuutta. Aloitin pitää blogia 10 vuotta sitten. Olin todella innoissani, enkä olisi muuta halunnut tehdäkään. Nykyään en ehdi käydä lukemassa toisten blogeja, mikä on harmillista. Jään sen vuoksi ilman vuorovaikutusta toisten blogin pitäjien kanssa.

Blogiin kirjoittaminen on välillä kivireen vetämistä. Tai oikeastaan ei itse kirjoittaminen, tietokoneen ääressa istuminen ja kirjoittaminen on yhä mukavaa, samoin valokuvien valitseminen ja blogiin laittaminen. Mutta kun suunnittelen kirjoittavani blogia viikonloppuna, huomaan harmistuvani. Miusta tuntuu, ettei miulla ole enää mitään uutta sanottavaa, toistan koko ajan itseäni.

Piironki on ollut miulle todella tärkeä harrastus, enkä siitä nyt ihan vielä ole luopumassa. Mietin ja pohdin, mitä tulen tekemään. Miulla on muutama käsityö valokuvattuna. Niistä ainakin vielä kerron täällä. Olen myös miettinyt podcastaamista. Sitä ei tarvitsisi tehdä niin usein kuin tätä (tai kukas sen nyt niin määrää?), mutta osaisinko ja ehtisinkö editoida videot haluamaani muotoon? Huokaus.