Järvellä

Helmi-maaliskuun vaihteessa olikin yllätävän hyvät järvikelit. Lumi oli haihtunut pois, jää oli kovaa ja aurinko paistoi. Edellisissä postauksissa kerroin retkistämme saareen. Mukana yhdellä retkellä oli myös kaksi huivia, joista toinen pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa.

 Ihastuin huivimalliin viime syksynä, kun katselin islantilaista Hiphipbarbaknitstories-podcastia.  Siinä Linda haastatteli islantilaista neulesuunnittelijaa  Auður Björt Skúladóttiria, jolla oli toinen toistaan upeampia neulemalleja. Erityisesti pidin huivista, jonka reunassa oli palmikko molemmilla puolilla huivia. 

Syyslomalla käväisin Helsingissä Snurressa ja ostin sieltä ohjeen mukaista lankaa, Madelinetoshin Tosh Merino Lightia. Tein vain sen virheen, että ostin liian kirjavaa lankaa. Palmikko ei erotu kunnolla huivin reunasta. Harmittaa, sillä juuri se on tämän neuleen juju.

 

 Huivista neulottiin ensin reunapitsi edestaikaisin neuleena. Mietin kovasti, miksi sen tekeminen tuntui pitkältä ja tympeältä kuin nälkävuosi. Saman työnhän sitä olisi tehnyt, jos reunapitsi olisi neulottu viimeisenä. Silloin neulomista olisi vielä ollut hankaloittamassa vieressä roikkuva huivin ainaoikea osa. Ei mitään logiikkaa! Mutta silti miulta meinasi motivaatio loppua reunan neulomisessa. Kun pitsi oli valmis, loppuhuivin tekeminen sujui nopeasti.

Sain äidiltä pussillisen alpakkalankaa. Tiesin heti, mitä siitä neuloisin. Olin jo pitkään katsellut Ravelryssä Alicia Plummerin Campside-huivia. Minnuu viehätti mallissa sen kaunis yksinkertaisuus ja erityisesti sen liittyminen retkeilyyn. Täältä pääsee lukemaan, mistä Alicia on saanut inspiraationsa huiviinsa.

Neuloin huivin innoissani muutamassa viikossa. Hämmästyin kylläkin kovasti, kun huivin edetessä huomasin, etteivät langat äidin antamassa pussissa olleetkaan samanvärisiä. Olin kylläkin huomannut, että pussissa oli muutama kerä vihreää, mutta muut näyttivät hämärässä valossa ruskealta, semmoiselta  männyn kaarnan väriseltä. Mutta siellä ei ollutkaan kuin muutama kerä ruskeaa, 2 kerää violettia ja 2 vihreää. Päädyin käyttämään vihreät langat ruskean jälkeen. Reunaan tuli vielä violetti raita. Huivista tuli näinkin kaunis, semmoinen metsän värinen. Se sopii hyvin, sillä tästä tulee miun uusi retkeilyhuivi.

Sukkia, sukkia

Ihana auringonpaiste houkutteli vielä kerran loman lopuksi järvelle. Saimme nauttia kauniista kevättalvesta. Retken lopulla pilvet peittivät taivaan todella nopeasti. Tuli hyvä hetki kuvata kasa sukkia.

 

Näistä joululahjasukista jäi niin paljon jämälankaa, että halusin neuloa ne pois. 3,5 mm puikoilla sukat valmistuivatkin nopeasti. En niitä monta kertaa neulonut vajaan 3 viikon aikan, kun ne olivat puikoilla. Sukkien tiedot löytyvät täältä.

 Halusin taas osallistua Niina Laitisen ystävänpäiväsukkamysteeriin, koska niin saisin taas neulottua joululahjasukkia. Ohjeen lanka olisi ollut Novitan nallea, mutta mie halusin kokeilla Novitan uutta Muumilankaa. Ainakin neulottaessa se tuntui ihan hyvältä. Tulen varmasti käyttämään sitä tulevaisuudessakin. En vain oikein tykännyt Muumilangan värivalikoimasta. Miulla oli vaikeuksia löytää sukkiin mieluiset värit.
Huomasin sukkakuvaa katsellessani, että olenkin laittanut sukat vääriin jalkoihin. Kerroksen vaihtumiskohta pitäisi olla säären sisäsivulla. Ohjeessa se taisi olla takana, mutta mie laitan sen aina sisäsivulle. Sieltä sitä ei kukaan näe.
Sukkien tiedot löytyvät täältä.

Alkuvuosi on mennyt Sukka-Finlandian parissa. Aloitin neulomalla viime vuoden kisan Andante Festivot, jotka olivat jääneet silloin neulomatta. Olin nähtävästi saanut sukkaähkyn, enkä enää jaksanut innostua niitä silloin neulomaan mallin ihanuudesta huolimatta. Näin saattaa muuten käydä nytkin. En ole varma, jaksanko loppuun saakka, vai neulonko jotkut sukat sitten joskus.

Lämmittelysukat neulottiin Tukuwoolin Sockista. Miulla sattui olemaan sitä kauniissa vihreässä värissä. Tykkäsin mallista kovasti. Se ja lanka olivat hyvä pari.

 Aaveisiin käytin Regian Pairfectiä. Sukista tulikin todella suloiset. Pitkä värivaihtelu ei peittänyt kaunista pitsikuviota. Näissä taisin tehdä sukkien kärjet jotenkin erilailla kuin ohjeessa oli. Olisikohan pitsin pitänyt jatkua pitemälle?

Harmoniat unohtuivat kotiin, eivätkä siis päässeet retkelle mukaan. Näissä sukissa oli kaunis pisikuvio, joka oli helppo oppia ulkoa. Harmi, etten huomannut kuvata kantapäitä, sillä ne olivat miulla täysin uudenlaiset. Niissä neulottiin varren alaosaan kiilalevennykset ja sitten kantapää vain käännettiin ja levennykset kaventuivat pois. Kätevää.

Olin ostanut joululomalla Joensuusta Opalin Sinfonie der Träume -lankaa, joka oli niin kaunista, että siitä oli heti pakko aloittaa neulomaan sukat. Nämä ovat tavalliset perussukat, jotka olivat miulla reissu- ja luennonkuunteluneuleena. Lankaa jäi sen verran, että käytin sitä toisiinkin sukkiin, mutta niistä kerron joskus myöhemmin.