keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vuoden lyhyin päivä

Ankeudesta ja kaamoksesta pääsee hyvin eroon menemällä metsään. Me menimme vuoden lyhyimpänä päivänä Valkmusan kansallispuistoon. Näin lyhyiden päivien aikana siellä on sopivan pituisia polkuja. Vaikka Valkmusa on suosittu päiväretkikohde, saimme patikoida kaikessa rauhassa. Autiotupa tarjosi hyvän evästelypaikan ja siellä oli myös oiva paikka valokuvaukselle.
Olen syksyn mittaan neuloskellut lapasia. Viime talvena hukkasin useamman lapasparin, joten nyt on pitänyt täydentää varastoja. Lapaset ovat myös hyviä lahjoja. Oikeastaan kaikista eniten tykkään lapasten neulomisesta. Lapasten pitää myös olla kirjoneuletta tai huovutettuja, sillä muuten ne eivät lämmitä.
 Näihin lapasiin ostin langat Wienin reissullani lankakaupasta. Shilasdairin lanka on ihanaa ja upean värisiä. Ostin langat tarkoituksenani neuloa niistä lapaset, mutta lanka oli niin ihanaa, että rupesin miettimään huivin neulomista. En kuitenkaan löytänyt mieluista mallia, joten palasin alkuperäiseen suunnitelmaani lapasista. Ohjeen löysin Anna-Karoliina Tetrin Perinteisistä lapasista.  Onneksi lankaa on sen verran jäljellä, että saan neulottua toisetkin lapaset.

Pingviini-lapaset ovat Ravelryn Lapasryhmän marraskuun mysteerimalli. Näitä oli todella mukavaa neuloa, sillä joka vihjeessä tuli jotain uutta. Neuloin lapasia yhtaikaa, sen vuoksi on kummallista, että toisesta lapasesta tuli pienemmät. Huomasin tämän vasta, kun viimeistelyvaiheessa kastelin lapaset ja laitoin ne pyyhkeen päälle vierekkäin kuivumaan. En keksi muuta syytä kuin sen, että neuloin toiset lapaset bambuisilla puikoilla ja toiset ruusupuisilla.
Netissä on ollut useampia neuleaiheisia joulukalentereita. Olenkin neulomassa kaksia joulukalenterisukkia (niistä enemmän myöhemmin), joten joulukalenterilapasia oli myös pakko aloittaa neulomaan. Alku olikin kiva, mutta niin kuin jo sanoin, lapasten on oltava joko huovutetut tai kirjoneuletta. Näiden ohje ei ollutkaan, joten päädyin hylkäämään joulukalenterin ja keksimään kuvion itse. Koska yhdessä joulukalenterissa on paljon kirjoneuletta, neuloin näihin lapasiin yksinkertaista kuviota.

Kaamoksen lyhyt päivä päättyy jo iltapäivällä. Suon yllä taivas on hennon vaaleanpunainen, melkein saman värinen kuin Tähtilapasteni kuvioväri. kaunista voi olla tähänkin aikaan vuodesta, vaikka kyllä olisi mukavampaa, jos olisi lunta.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kapallinen neulottavaa

Kaupunkireissulla on ihanaa käväistä Linnoituksessa, nauttia rauhallisesta ilmapiiristä ja kauniista ympäristöstä. Siellä voi myös piipahtaa idylliseen kahvilaan teelle ja kakulle. Tällä kertaa miulla oli mukana kuvaamista varten Kappani. Maisemat olisivat olleet kauniimmat Saimaan puolella, mutta järveltä tuuli niin kylmästi, että piti mennä Ratsuväkimuseon taakse värjöttelemään.
Ravelryssä on neulottu Huivileikin Kappaa suurella innolla. Osalla neulojista on valmiina useampikin Kappa. Mie en ensin innostunut ollenkaan. Miusta Kappa näytti epäkäytännölliseltä ja kummalliselta. Olin varma, että en ikinä osaisi pitää sitä päällä. Mutta kun olin nähnyt useamman Kapan ja lukenut kehuja, päätin miekin neuloa sen.
Kappa on pitkä, levenevä putki, jota neulotaan ja neulotaan ja neulotaan ja huh huh neulotaan vielä lisää ja eikötämäikinävalmistu ja neulotaanvieläyksivyyhdillinen -neule. Mutta vaiva kannattaa. Se on ihana! Ja yllättävää kyllä, sitä on hyvä pitää päällä.
Neulontaurakka oli kylläkin semmoinen, etten ihan heti aloita toista! Ymmärrän kyllä, miksi monet ovat neuloneet useamman.
Teeteen Elegant oli ihanaa neulottavaa. Silkki saa langan tuntumaan pehmeältä ja näyttävän kiiltävältä. Neuloin Kappaan 3 kokonaista vyyhdillistä. Olen viime postauksissani valitellut värivalintojani, mutta nyt olen täydestä sydämestäni ihastnut väreihinkin.
Neuleen tiedot löytyvät täältä. Miulle tuli todella kylmä, vaikka olinkin museon takan tuulensuojassa. Oli ihanaa päästä sisään lämmittelemään ja juomaan hyvää teetä ja syömään herkullista kakkua.

Lopuksi ihan toista asiaa. Neuloin syksyn mittaan kolmet sukat Seiskaveikasta turvapaikanhakijoille.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kotitakki


Aloitin viime helmikuussa innoissani neulomaan Rocky Coast -villatakkia, joka on Ravelryssä ollut todella suosittu. Se on neulottu 1700  kertaa.  Alunperin en ollut kovin innostunut takista, koska se jää edestä auki, mutta sitten keksin, että voinhan mie lisätä leveyttä edessä.
Tilasin langat Titityystä, jossa on hyvä valikoima Cascade Yarnsin lankoja. Jälkikäteen harmittaa värin valinta. Yritin taas valita jonkin itselleni uuden värin, enkä omasta mielestäni onnistunut siinä kovin hyvin. En oikein tykännyt neuloa tätä väriä, mutta nyt kun katson kuvia ja villatakkia päälläni, väri näyttää ihan hyvältä. Langan väri oli sänkipelto tms. Lokakuun puolessa välissä vielä oli sänkipelloilla samaa väriä kuin takissani.
Takki neulottiin ylhäältä alaspäin. Lisäsin edessä silmukoita, mutta silti takki jää hiukan liian avonaiseksi edestä. Neuloin takin kotikäyttöön. Haluaisin, että viileinä aamuina takki lämmittäisi kunnolla myös edestä. Takki ei myöskään pysy kunnolla päällä. Sitä joutuu vähän väliä kiskomaan ylös olkapäiltä. 

Takki jäi keväällä kesken, koska käteni kipeytyi. Käden parannuttua ja ilmojen viilennyttyä alkusyksyllä kiirehdin saamaan sen valmiiksi. Pidän takkia päivittäin ja tykkään siitä. Ohje löytyy Coastal Knits (Dakos, Fettig) -kirjasta. Mie olen kirjannut neuleen tiedot tänne.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Ennen talviteloille menoa

Koska syksy oli niin lämmin ja kaunis, pääsimme vielä lokakuussakin melomaan. Kuukausi sitten teimme päiväretken Saimaan Kyläniemen maisemiin. Päivä olikin hieno. Aurinko paistoi, pieni tuulen vire heilutteli rannan kaislikkoa ja järvenselältä nousi sankka sumu.
Saaren ranta oli hyvä paikka kuvata valmistunutta huivia. Se oli mysteerineulontahuivi. Huivia oli mukavaa ja joutuisaa neuloa. Lopputuloskin on ihan mukiinmenevä. En vain tykkää huvin muodosta, se on nimittäin enemmänkin viitta kuin huivi.

 Olin ajatellut, että neulon huivin itselleni, mutta viittamaisuus ei ole miulle mieleen. Onneksi huivin voi antaa lahjaksi, saajakin on jo  mielessä. Olin ostanut kerrankin huippuihanaa lankaa, josta saisin itselleni huivin. Nyt ei niin käynyt. Toivottavasti seuraava huivi onnistuu, sillä kärsin huivipulasta - ihan totta!
Huivin nimi on Mountain Trails. Alkuperäisessä ohjeessa reunojen polkuihin neulottiin helmiä, mutta en ole niiden suuri ystävä, joten jätin ne pois.  Polkukuvion voi tuolla Saimaan saaressa ymmärtää myös järven aalloiksi. Siinä mielessä kuvauspaikka oli oikein sopiva.
Huivin tiedot löytyvät täältä. Retken jälkeen nostimme kanootin talviteloille odottamaan ensi vuoden retkiä. Niistä on mukavaa haaveilla näin talvella takkatulen ääressä jokin mukava neule käsissä.




lauantai 7. marraskuuta 2015

Teepannumyssyjä

Eräänä unisena aamuna keväällä havahduin siihen, että keittiössä haisi palaneelle. Lieden päällä oleva teepannumyssy kärysi. Olin laittanut kuuman teepannun liedelle, laittanut pannumyssyn sen päällä ja ruvennut keittämään puuroa. Epähuomiossa laitoin väärän levyn päälle. Harmitti. Hyvä teepannumyssy  meni pilalle, eikä isolle teepannulle ollut enää myssyä.

Vihdoin syyslomalla neuloin uuden. Olin saanut taannoiselta Pirtin kehräämön reissulta kylkiäisenä hahtuvalankaa, joka sopi hyvin huovutettavaan neuleeseen. Vaaleanpunainen ei vain ole lempivärejäni, mutta ilmainen lanka on ilmainen lanka. Lankaa jäi sen verran jäljelle, että tein myssyn pienellekin teepannulle. Mallit ovat suoraan omasta päästä, muut tiedot olen kirjannut Ravelryyn.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Somat lapaset

Taannoisella melontaretkellä kuvasin useamman neuleen. Nyt esittelyvuorossa on viimeinen silloin kuvattu neule, MKAL-lapaset. Ravelryn lapasryhmässä oli alkusyksystä mysteerineulonta, jossa neulottiin samaa mallia hieman muunnellen lapaset, kämmekkäät tai niiden yhdistelmä. Konservatiivisena ihmisenä mie jätin kaikki krumeluurit pois ja neuloin peruslapaset.
Lapasista tuli miulle liian suuret, joten nämä menevät lahjaksi. Vähän harmittaa, sillä lapasista tuli somat, juuri sellaiset, joitsa mie tykkäisin pitää. Onneksi huomenna alkaa uusi MKAL, toivottavasti niistä lapasista tulee sopivat miun kätösiini.
Lapasten ohje- ja lankatiedot on jälleen kirjattu Ravelryyn.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Uimarin sukat

Osallistuin jälleen Ravelryssä mysteerineulontaan, jossa neulottiin uimari Gertrude Ederlen innoittamat sukat. Gertrude Ederle ui ensimmäisenä naisena Englannin kanaalin yli vuonna 1926. Gertruden huokaus "Olen onnellisin aaltojen lomassa" inspiroi sukkien suunnittelijaa Phyll Lagermania. Mie taas toivoisin, että meloessa ei olisi suuria aaltoja. Ylläoleva kuva Repoveden kansallispuistosta kuvaa hyvin miun lempimelontakeliä.
Olen osallistunut tänä syksynä 2 mysteerineulontaan, joissa molemmissa oli miusta sama vika. Kun 2 ensimmäistä vihjettä oli neulottu, ohjeeseen ei ilmestynyt mitään uutta. Ohjeita oli venytetty vähän turhaan usean vihjeen pituiseksi, vaikka mitään uutta ei ohjeessa ilmennyt. Sinällään nämä sukat ovat kyllä kauniit, mutta olisin kaivannut jotain uutta tai erilaista uusiin vihjeisiin. Mysteerineulontojen viehätys on siinä, että ei tiedä, millainen neuleesta tulee uuden vihjeen myötä. Nyt tätä viehätystä ei ollut.
Toisaalta sukkien malli on sellainen, ettei siihen mitään muuta olisi luontevasti saanutkaan. Tämän ohjeen olisi voinut julkaista muussa yhteydessä kuin mysteerineulonnassa. Mutta olisinkohan sitten neulonut nämä? Joka tapauksessa olen tyytyväinen lopputulokseen, tykkään väristä ja sukista.
Sukkien ohje- ja lankatiedot on kirjattu tänne.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Lankakaupassa Wienissä

Pari viikkoa sitten kävin Wienissä. Matkan tarkoituksena oli ystävien tapaaminen, mutta ehdin myös piipahtaa lankakaupassa.  Laufmasche löytyi helposti Knitmapin avulla. Kauppias oli ystävällinen ja puhui englantia. Lankaa kaupassa ei ollut kovinkaan paljon ainakaan esillä. Ostin yhden vyyhdin itävaltalaista käsinvärjättyä lankaa, 2 vyyhtiä skotlantilaista lankaa ja Jane Austin Knits -lehden.
Lankakauppiaan tyttärellä on muuten Kiasman näyttelyssä töitä esillä. Kauaa en kaupassa ehtinyt olla, sillä halusin käydä vielä Kärtner strassella ennen ystävien tapaamista.
Ystäväni on taitava tilkkupeittojen ompelija. Sain ihailla hänen töitään ja sain lahjaksi muutaman työn.

Kierrätysperiaatteellä tehdyt patakintaat ja pienen pöytäliinan. Pidän kukkakuoseista, joten lahja on mieluinen.
Itävallassa oli vielä kesäistä. Kukkalaatikoiden loisto ja runsaus sai miut huokailemaan, onnistuisipa joku kesä miultakin kesäkukat noin ihanasti.

Kylmenee

Havahduin siihen, että alkusyksyn lämpimät säät ovat ohi. Viime talvena hukkasin useat käsineeni eikä miulla juuri mitään, millä pitäisin käteni lämpiminä. Ensi hätään kämmekkäät auttaisivat hyvin.
Työkiireet ja niistä johtuva väsymys ovat pitäneet miut poissa täältä blogista. En ole myöskään saanut kuvattua neuleitani. Viikko sitten sunnuntaina menimme Repovedelle melomaan ja pakkasin reppuun usean neuleen kuvattavaksi. Nyt lomalla on rauhallista aikaa päivittää myös blogiani.
Kuvat ovat lavastettuja, sillä oikeasti en laittaisi uusia kämmeköitä käteen meloessani. Villa luistaa melassa liikaa ja ainakin kovemmalla tuulella ei tuntuisi mukavalta meloa, jos mela luistaa kädestä koko ajan.
Neuloin kämmekkäät ohuilla puikoilla, jotta neuloksesta tulisi semmoista peltiä, ettei tuuli ja viima pääse läpi. Miun käsiä kylmää helposti ja halusin lämpimät kämmekkäät. Näistä kylmä tuuli ei pääse läpi.
Onneksi Repovedellä ei viime sunnuntaina tuullut yhtään, vaan järven pinta oli peilityyni. Lokakuussakin voi nauttia melomisesta, etenkin kun melkein koko kesän tuuli ja satoi. Vielä on edessä yksi melontaretki, sitten laitetaan kanootti talviteloille. Onneksi puikoille ei tarvitse tehdä samoin, vaan neulomista voi jatkaa ympäri vuoden.

Kirjakämmekkäiden ohjetiedot löytyvät täältä.


lauantai 19. syyskuuta 2015

Lankakaupan avajaisissa

Pirtin kehräämön uudistetun lankakaupan avajaisia vietettiin eilen ja tänään. Ennen kauppaan piti mennä haisevan villavaraston läpi. Nyt varastosta oli tehty tilava ja valoisa kauppa.

 Langat olivat pääasiassa hyvin esillä. Olisin kylläkin toivonut, että vahvistetut sukkalangat olisivat olleet erikseen, jotta niitä ei olisi tarvinnut kaivella esiin muiden lankojen seasta.
Kauppa oli tilava ja kauniisti sisustettu. Ilahduin myös neulakinnaslangasta. Ostin nimittäin kesällä kinnasneulan, nyt ostin lankaa. Enää ei puutu kuin aikaa opetella tekniikka. Nähtävästi nyt syksyllä ilmestyy uusi kirja neulalla tehdyistä kintaista. Jospa opettelisi sen avulla, nyt kun on se neula ja lankaakin. Ostin muutakin lankaa, mutta niistä sitten joskus toiste.

Reissu Pirtin kehräämöön oli mukava, kiitos Lappeenrannan neulojille!

Neuleita on valmistunut, mutten ole ehtinyt kuvaamaan mitään. Viikko sitten olisin ollut kauniissa kuvausmaisemissa. Neuleet olivat mukana, mutta kamera jäi kotiin.



sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Neulomassa Linnansaaren kansallispuistossa

Sateiseen ja koleaan heinäkuuhun mahtui myös hienoja kesäpäiviä, jolloin päästiin melomaan. Tänä kesänä retki suuntautui Linnansaaren kansallispuistoon. Melomisen lomassa aikaa jäi myös neulomiseen.
Tyyni järven pinta heijasteli saarien rantametsiä samaan tapaan kuin sukkalankani värit. Melomisessa on jotain samaa kuin neulomisessakin. Melan ja puikkojen yksitoikkoinen, toistuva liike rauhoittaa. Parasta on tietenkin, jos voi yhdistää molemmat.
Istuin saaren rantakalliolle neulomaan. Hiljaisuuden rikkoi vain tiirojen satunnainen huutelu. Tuli kuuma, oli mentävä uimaan. Sitten taas neuloin. Välillä unohduin tuijottamaan järven selkää. Mies toi teekupin. Kalanpoikaset uivat ihan rannassa. Sudenkorento pörisi kaislikossa. Aika pysähtyi. Voisipa olla tässä iäisyyden!
Tällä kertaa emme telttailleet, vaan yövyimme kansallispuiston aitassa. Sen portailla oli saunan jälkeen ihanaa istua ja neuloa. Heinäkuun lopulla ei ollut enää itikoita häiritsemässä, joten sain nauttia kesäillasta pitkään, kunnes silmukoita ei enää erottanut hämärässä. Lepakoiden lento erottui kirkasta taivasta vasten. Hiivin aittaan nukkumaan. Seuraavana aamuna taas melottaisiin.
Sukista tuli todella kivat. Olin halunnut neuloa sukat, joissa liukuvärjätty lanka tulee hyvin esille ja joissa olisi jokin pieni juju. Löysin ohjeen Ravelryn HC- neulojien ryhmästä, jossa on koottuna sukkaohjeita kirjaviin lankoihin.

Nämä sukat muistuttavat ihanasta retkestä Linnansaareen. Nämä vedän jalkaan marraskuun kamalassa kaamoksessa ja muistelen tätä:

Sukkien tiedot on kirjattu Ravelryyn.