sunnuntai 27. elokuuta 2017

Wip valmistui!

Viimeisenä lomailtana kiipesimme vielä kerran Kolin vaaroille ihailemaan kaunista kesäiltaa ja kuvaamaan valmistunutta neuletta. Paha-Kolin kalliot tarjosivat hyvän alustan peitolle, joka oli vihdoinkin valmistunut.
Syksyllä 2012 Ravelryn Baker's Dozen-ryhmässä  alkoi peittopalavaihto, johon ilmoittauduin innolla mukaan. Osallistujat jaettiin 13 hengen ryhmiin. Tarkoituksena oli kuukausittain neuloa peiton pala, joka sitten lähetettiin yhdelle ryhmän jäsenelle niin, että vuorollaan jokainen sai 12 peittopalaa. Etukäteen sai kertoa väri- ja langanpaksuustoiveistaan toiveistaan yms.
Miun vuoro saada paloja oli kesäkuu eli ringin loppupäässä. En saanut 12 palaa, vaan muistaakseni 6. Ringin vetäjät tekivät parhaansa hätististelläkseen osallistujia, mutta en saanut kuin muutaman hätäisesti kyhätyn, väärän värisen palan. Sitten kutsuttiin ns enkelit apuun ja sain loput palat, mutta ne olivat virkattuja yksivärisiä isoäidinneliöitä. Olin todella pettynyt, sillä itse olin neulonut mahdollisimman kauniita paloja saajan toiveiden mukaan.
Sitten Jane Austen's Girls Swap- ryhmässä alkoi toisen tyyppinen peittopalavaihto, jossa osallistujat jaettiin 4 henkilön ryhmiin ja jokainen sai 3 palaa. Näitä vaihtoja oli useamman kerran. Ihan kaikkiin en ehtinyt osallistua, mutta sain todella kauniita paloja. Nyt miulla oli kasa peiton paloja, joista osa oli rumia virkattuja, vääränvärisiä neulottuja ja osa todella kauniita. Viimeisessä Jane Austen-ryhmän vaihdossa eräs osanottaja kertoi, että hän voisi käyttää sellaiset palat, jotka eivät päädy peittoon. Hän yhdistää ne hyväntekeväisyyspeitoiksi. Niinpä lähetin ne hänelle valtameren taa.
Miulta puuttui muutama pala, että saisin peiton valmiiksi. Päätin neuloa ne itse. Tähän kului muutama vuosi. Kesäloman alussa päätin neuloa viimeisen palan ja yhdistää palat vihdoinkin peitoksi. Kun olin saanut palat neulottua, huomasin, että nyt miulla olikin jo liikaa paloja! Sain heivattua yhden ruman vielä pois.
Loppujen lopuksi peitosta tuli mielestäni kaunis. Erityisen iloinen olen siitä, että se lopultakin valmistui. Miulla oli aina huono omatunto, kun törmasin palapinoon, enkä saanut aikaiseksi peiton viimeistelyä.
Nyt voin hyvillä mielein siirtyä seuraavaan peittoon. Kalevala-CAL odottaa! (Toivottavasti se valmistuu nopeamin...)
 Aurinko oli jo laskenut Kolin taakse, niin että Pielisen puoleiset rinteet jäivät varjoon. Oli aika siirtyä ihailemaan maisemia Akka-Kolille.
Peiton tiedot löytyvät täältä.  Varsinaisia ohjetietoja ei ole, sillä palat ovat tulleet ties mistä, enkä ole muistanut kirjata itseneulomieni palojen tietojakaan ylös.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Haaveista totta

Olen haaveillut parin vuoden ajan villatakin neulomisesta. Miehän olen viime aikoina neulonut vain huiveja, sukkia ja lapasia. Ongelmana on ollut kivan takkimallin ja sopivan langan löytäminen. Olen pikkuhiljaa kerännyt Ravelryyn noin 100 villatakkiohjeen Bundlen eli kimpun. Vuosi sitten elokuussa ostin Pukkilan puikkopäiviltä lankaa takkia varten. Ja sitten mietin ja mietin ja mietin.
Mieluinen ohje löytyi. Lanka oli siihen sopivaa, mutta olikohan sitä riittävästi? Riittäisikö 3 vyyhtiä miun kokoon? Tätä pähkäilin aikani, kunnes päätin tilata lankaa lisää. Ajattelin, ettei haittaa, vaikka värjäyserä olisikin eri kuin miun langoissa. Voisin raidoittaa neuleen, eikä sitä huomaisi, sillä väri on muutenkin epätasainen.
Lopulta selvisi, että lankaa meni vain kaksi ja puoli vyyhtiä. Nyt on puolitoista vyyhtiä ylimääräistä... No, eiköhän niistä tule joku huivi sitten joskus. Tykkään villatakistani paljon. Se on juuri sellainen kevyt ja ohut kuin olin haaveillutkin. Väri on ihana. Tätä pidän varmasti paljon.
Takki kuvattiin Kolin Ryläyksellä elokuun alussa. Parkkipaikalta oli sopivan lyhyt matka nuotiopaikalle, että neuleassistenttikin jaksoi sen tepastella. Lettuja paistaessamme se kylläkin nukkui sikeästi jaloissani. Odotan kovasti, että pentu kasvaa ja päästää pitemmille lenkeille.
Ryläykseltä on henkeäsalpaavat maisemat Herajärvelle, Jerolle, Kolin vaaroille ja niiden takaa siintävälle Pieliselle. Tätä voisi katsoa loputtomiin!
Vähän samanlainen tunne on villatakin neulomisessa. Sitä voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Muutama päivä sen jälkeen  kun olin aloittanut neulomaan tätä villatakkia, aloitin neulomaan myös toista, joka valmistuu pian. Sitten olen ostanut ohjeen yhteen toiseen ja mietin kovasti kolmatta ja neljättä...

lauantai 12. elokuuta 2017

Lankaongelmia

Olen aiemminkin kuvannut lapasia Kolin kansallismaisemissa. Tällä kertaa kiipesimme Mäkrävaaralle, joka on lempipaikkojani Kolin kansallispuistossa. Tässä on ihan lähellä Ikolanaho, jonka ihanaa kukkaniittyä pääsin vihdoinkin ihailemaan. Tätä olin odottanut vuosia. Valitettavasti siellä tuuli niin voimakkaasti, ettei niityllä voinut kuvata neuleita. Jostain syystä Mäkrän huippu oli tuulen suojassa ja sain lapaset kuvattua.
Kerroin jo talvella, miten olin innostunut Lapasesta lähtöö Savossa -kirjasen lapasmalleista. Haluan neuloa kirjasen kaikki lapaset. Muisnaispuku -lapaset halusin neuloa tarvikepaketin langoista, jotta saisin oikeat värit lapasiin. En uskonut löytäväni noin hyvää väriyhdistelmää muista langoista kovinkaan helposti.
Tarvikepakettini oli kuitenkin maanantaikappale, sillä toista lapasta neuloessani sininen väri loppui kesken. Otin yhteyttä Kenkäveroon ja sieltä ystävällisesti lähetettiin heti miulle lisää lankaa. Sitten loppui tummanoranssi lanka. En enää jaksanut pyytää lisää lankaa, vaan käytin vaaleanoranssia lankaa toisen lapasen peukaloon. Halusin myöskin saada lapaset nopeasti valmiiksi, jotta voisin aloittaa neulomaan jotain muuta.
Ohjeen mukaan lapasen pitkälle reunalle olisi pitänyt laittaa lyhyet hapsut, mutta lankaa oli liian vähän hapsuihin. Enkä oikeastaan olisi niitä siihen halunnutkaan. En tykkää hapsuista. Lapasten tiedot löytyvät täältä.
Ravelryn I Make Mittens -ryhmän jokakesäisessä mysteerineulonnassa tehtiin tällä kertaa lapaset, joiden inspiraationa oli muinainen Kreikka. Lapasia oli hauskaa neuloa, sillä niissä tapahtui koko ajan jotain uutta. Tykkäsin neuloa erilaisia kuivioita ja mielestäni lapaset oli hyvin suunniteltu.

Lankavalintani ei vain ollut paras mahdollinen. Lanka oli ehkä himpun verran liian ohutta (550 m / 100 g) ja hairahduin värivalinnoissani. Sininen väri on nimeltään Greece, joten kuvittelin, että kreikkalaisvaikutteisiin lapasiin se sopisi hyvin. Varmasti sopiikin, jos muut värit olisivat sointuneet siihen paremmin. Olisinkin saanut hyvän väriyhdistelmän, jos olisin jättänyt Greece-värin pois ja korvannut sen joko tummanharmaalla tai -oransilla.
Onneksi lankaa jäi jäljelle reilusti. Aloitin neulomaan latvialaislapasia 1,5 mm puikoilla. Lanka sopii siihen loistavasti ja mie nautin! Ainigma-lapasten tiedot löytyvät täältä.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Melomaan?

Heti kesän alussa aloin neulomaan uusia melontasukkia tulevaa kanoottiretkeä varten. Silloin en vielä tiennyt, millainen kesästä oli tulossa. Ei tullut sopivia melontakelejä sellaiseen aikaan, että olisimme päässeet järvelle. No, onhan kesää vielä jäljellä, mutta vapaata aikaa ei enää niinkään. Joka tapauksessa innostuin neulomaan jopa kolmet sukat retkeä varten. Onneksi sentään pääsimme soutuveneretkelle Pieliselle.
Ihastuin tähän puuvillasekoitelankaan lankakaupassa. En ollut suunnitellut ostavani sukkalankaa, mutta tämä kerä oli ostettava. En käyttänyt mitään sen kummempaa ohjetta, vaan neuloin ihan perussukat varresta varpaisiin. Sukista tuli kivat, harmi etten päässyt käyttämään niitä retkellä.
Lankaa jäi sen verran jäljelle, että päätin käyttää sen toisiin sukkiin. Muistin myös, että miulla oli toisista melontasukistaljelle jäänyttä lankaa, joka sopisi yhteen keltaisen langan kanssa.  Nämä sukat neuloin kärjestä varteen, jotta saisin käytettyä langan mahdollisimman tarkasti loppuun. Kantapäät neuloin jälkikäteen. Tykkään kovasti lopputuloksesta, sukista tuli somat ja sain neulottua jämälankoja.

Kun ostin keltaisen langan, tein myös toisen heräteostoksen, Pairfect Design Line By Arne & Carlos -langan. Ajattelin, että kanoottiretkellä olisi hyvä olla mukana myös villasukat.
Langan vyötteessä oli ohje, miten langasta saadaan kuviolliset sukat. Neuloin sukkia matkaneuleena, koska sukissa ei juurikaan tarvinnut ajatella, sen kun vain neuloi. Vihreän värin ilmestyessä piti muistaa aloittaa kantapää tai kärki, mutta muuta ei sitten tarvinnutkaan muistaa. Ostin langan kokeilumielessä. Neuloessa mietin, että miksi ihmeessä neulon tällaista. Miehän tykkään neuloa kirjoneuletta. Miksi tyytyisin lankaan, jolla tulee kirjoneuleen näköistä, mutta kuviot eivät välttämättä asetu kohdalleen, vaan ovat vähän sinnepäin. No, tulipahan kokeiltua.

Retkeä seuraavina päivinä tuuli yltyi niin, ettemme enää päässeet järvelle. Onneksi soudimme pieneen kalliosaareen silloin, kun se oli mahdollista. Lyhyestä retkestä jäi hienot retkimuistot.
Sukkien tiedot löytyvät Ravelrystä:
Keltaiset sukat
Jämälankasukat 
Villasukat