keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kesälomalla

Tänä kesänä lomalla kävin monessä neulomiseen ja käsitöihin liittyvässä kohteessa. Kesäkuussa piipahdin ystäväni luona Helsingissä. Lyhyen vierailun aikana kiertelimme Itäkeskuksessa ja löysimme Kristiinan silmukoiden ohjeiden mukaan kaksi lankakauppaa. Lankavakkaa piti iäkäs rouva kuulemma harrastuksenaan. Toinen kauppa oli aivan uusi, juuri äsken avattu, Kässäkammari nimeltään.  Siellä meille tarjottiin rupattelun lomassa hyvää teetä. Pistäydyimme myös ystäväni äidin luo mennessämme Oulunkylän Lankamaailmassakin, josta löytyi mukaan huivilankoja.



Heinäkuun alussa tein perinteisen päiväretken naapurini kanssa. Tällä kertaa suuntasimme Porvooseen. Matkalla pysähdyimme Postimäellä, jossa olikin paljon mielenkiintoista nähtävää, myös käsitöihin liittyvää.

Parikkalan käsityökeskus täytti 30 vuotta. Sen kunniaksi siellä järjestettiin näyttely, jossa esiteltiin käsityökeskuksessa valmistuneita töitä. Näyttelyssä oli useita äitini kutomia käsitöitä, mm. kuvassa olevat raanu, shaali ja pöytäliina.

Pieksämäen Sylvi-pappilassa oli kesällä upea pitsinäyttely, joka melkein salpasi hengen. Pitsit ovat saman henkilön virkkaamia. Hän oli perinyt säkillisen ohutta lankaa ja innostui virkkamaan pitsiliinoja. Niitä on satoja ja jokainen on erilainen.

Heinäkuun lopulla piipahdin Jyväskylässä. Siellä pääsin vihdoinkin tutustumaan Toivolan vanhaan pihaan ja lankakauppa Titityyhyn, jossa pankkitilini keveni ja matkalaukkustani tuli painavampi.

Kesän viimeinen käsityöaiheinen reissu oli kauan haaveilemani elokuinen lauantai Pukkilan puikkopäiville.  Puikkopäiviä on pidetty jo useampana kesänä, mutta mie pääsin mukaan vasta nyt. Puikkopäivillä neulottiin, syötiin hyvin ja saatiin kuunnella mielenkiintoisia esityksiä neulomisesta. Paikalla olivat Janina Kallio kertomassa huiveistaan ja Tiina Kaarela kertomassa uudesta lapaskirjastaan. Myös lankaa oli myynnissä, mutta siitä on liian noloa kertoa enempää.

Näitä ihastuttavia pömpylöitä oli myymässä pikkutyttö, joka huokaili että pisneksen tekeminen on niin tylsää, kun asiakkaita on liian vähän. Ostin 2 hiuspinniversiota.

lauantai 27. elokuuta 2016

Sinitiaiset

Edellisessä postauksessani kerroin huivista, jonka valmistuminen kesti ja kesti. Tämänkertaisten lapasten ohje lojui kirjoituspöydälläni pari vuotta ennen kuin tuli sopiva hetki niiden neulomiseen. Malliin ihastuin heti sen nähtyäni, ohjeen sain muistaakseni erään Ravelryn ryhmän arpajaisista tms.
Lapasia oli ihanaa neuloa, sillä koko ajan tapahtui jotain. Kuvio tai väri muuttui ja mielenkiinto säilyi. Jouduin muuttamaan mallia hiukan, sillä ohje oli lasten lapasiin. Lisäsin kärkeen pituutta. Ohuesta langasta neulottuna lapasista tuli juuri sopivat omiin käsiini.
Kuvasin lapaset ystäväni kanssa samalla reissulla kuin edellisen postauksen huivinkin. Sateisena heinäkuun sunnuntaina pappilan vanhan aitan rappusilta ja seinustalta löytyi rouhea tausta lapasille. Kuvia katsellessani harmittelen ja ihmettelen, että miten kesä meni niin nopeasti ohi. Nyt syksy on jo ovella. Onneksi kylmien kelien koittaessa miulla on kivat lapaset piristämässä ja muistuttamasta mukavasta päivästä ystävän kanssa.
Täältä löytyvät tarkemmat tiedot langasta, puikoista ja ohjeesta.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vihdoinkin valmista!

Kaksi vuotta sitten eräänä heinäkuun alun myöhäisenä iltana sain suuren inspiraation. Olin pitkään ihaillut henkäyksen ohutta huivia, jolla oli osuva nimi: My heaven. Nyt juuri se pitää saada puikoille. Keskiyön tunteina sitten aloitin neulomaan tuota ihanaa huivia. Valitettavasti inspiraatio ei kantanut kovin pitkälle.
Huivi aloitettiin tavallisuudesta poiketen reunapitsistä. Alussa miulle tuli virheitä, jostain syystä en purkanut. Näin jälkeen päin ajateltuna, olisikohan tämä ollutkin syynä innottomuuteeni. En millään olisi jaksanut neuloa kapeaa ja todella piiiiiiitkää reunapitsiä. Viime keväänä sitten pakotin itseni neulomaan. Tunti päivässä reunapitsiä ennen kuin sain luvan neuloa jotain kivempaa. Huh huh!
 Reunapitsi valmistui. Sen jälkeen neulominen muuttuikin mukavammaksi. Paitsi että aluksi ajattelin, että ei kai keskikohdassa nyt mitään silmukkamerkkiä tarvita. Erottuuhan se muutenkin. Ei erottunut. Nyt pitsissä näkyy kiemurteleva "keskisauma". Tämän lisäksi luin kaavion mallikertaa jotenkin väärin ja pitsikuvioni ei ole mallinmukainen, vaikka kaunis onkin. En purkanut. Valmista piti tulla. Olihan huivin tekele lojunut jo kohta kaksi vuotta sohvan takana keskeneräisenä.
Niinpä melkein tasan 2 vuotta silmukoiden luomisen jälkeen huivi valmistui. Ei ehkä aivan ohjeen mukaisena eikä niin kauniina, mutta valmistuipa kuitenkin. Mutta jos unohtaa alkuperäisen mallin, huivista tuli hieno ja kauniskin. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tämä ufo valmistui vihdoinkin.
Kuvasin huivin heinäkuussa Savossa ystäväni kanssa pappilan salissa ja pihamaalla navetan seinää vasten. Monet neulomani huivit päätyvät lahjaksi, mutta tämän pidän itse.
Huivin lisätiedot löytyvät Ravelrystä.

perjantai 5. elokuuta 2016

Raijan neuleet

Halusin neuloa talvella valmistamalleni nukelle sukat ja villatakin. Itse asiassa aloitin neulomaan sukkia heti, kun nukke valmistui. Mutta sitten iski kyllästyminen. Ei huvittanut. Muu neulominen kyllä huvitti ja ne ajoivat nuken vaatteiden ohi.
Kun heinäkuussa menin lapsuudenkotiini, päätin ottaa kesken jääneet neuleet mukaan. Sainkin sukat valmiiksi ja villatakin aloitettua yhdessä illassa. Villatakkia oli hankalaa tehdä. sillä Raija-nukke oli kotona, enkä päässyt sovittamaan. Arvaukset menivät melkolailla nappiin ja Raija sai tarvitsemansa villatakin ja sukat. Ihan suunnitelmien mukaan villatakki ei edennyt, sillä yksinkertaistin kirjoneulesuunnitelmaani. Tarkoitus oli tehdä jotain hienoa kansanomaista, mutta päädyin kaikista yksinkertaisimpaan malliin. En vain jaksanut innostua ja räpeltää. Kaikesta huolimatta sekä Raija että mie ollaan tyytyväisiä lopputulokseen. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että sain taas yhden keskeneräisen neuleen valmiiksi.
Lanka- ja puikkotiedot on kirjattu Ravelryyn.