maanantai 9. kesäkuuta 2014

Pihlajan kukinnan aikaan


Odotan keväällä pihlajan kukintaa. Tiedän, että monet inhoavat sen tuoksua, mutta miulle se kertoo alkavasta kesästä, lomasta ja vapaudesta. Hajumuistot ovat kuulemma niitä voimakkaimpia muistoja. Luulen, että juuri tänä vuoksi pidän pihlajan tuoksusta. Tulee mieleen lapsuuden kesälomien alut. Vapaus ja ihana toimettomuus!

Sen vuoksi odotin, että pihapihlajamme alkaisi kukkia. Pihamme on kylmässä notkossa, jossa koivuihin tulee lehdet ja kukat alkavat kukkia myöhempää kuin naapureitten pihoilla. Nyt pihlaja vihdoinkin  kukkii (ja tuoksuu) ja sain kuvat myös villatakistani.

Villatakin neulomisessa meni varmasti jokin pieleen, sillä en tavoistani poiketen neulonutkaan tätä kahteen tai kolmeen kertaan, vaan onnistuin saamaan oikean kokoisen ensimmäisellä kerralla. Olen todella hämmästynyt. Mutta ei hätää, olen aloittanut neulomaan uutta villatakkia ja epäilen vahvasti, että joudun neulomaan sen toiseen kertaan. Olen jo kerran harkinnut sen purkamista, mutta entäpä jos hyvä onneni jatkuukin ja takista on tulossa heti oikean kokoinen. Hankalia päätöksiä!

Lankana miulla on pari vuotta sitten äidiltä saamani Araucania Botany Lace, joka on aivan ihanaa lankaa. Sitä on vaan jäänyt aika paljon jäljelle Wildflowerista ja nyt tästä villatakista. Pitää keksiä, mitä niistä voisi neuloa.

Neuleen tiedot löytyvät täältä.

5 kommenttia:

  1. Kaunis villatakki, sopii hyvin tuonne pihlajien joukkoon.

    VastaaPoista
  2. Oi, miten kaunis villatakki!

    Hirvisaaren Valtionhotelli -kirjat on luettu. Oikeastaan juuri niiden vuoksi ensimmäisen kerran tuli ajeltua Imatralle katsomaan, millainen rakennus se onkaan. Ihastuimme siihen välittömästi ja nyt sitten tutustuimme sisätiloihinkin kunnolla.

    VastaaPoista
  3. Kaunis villatakki, ja plussana vielä, että vain kertaalleen neulottu! ;)

    VastaaPoista
  4. Ihana väri ja tosi kaunis malli tässä villatakissa.

    VastaaPoista
  5. Kaunis neule, vaikka vain kertaalleen neulottu! ;) Tykkään sen mallin lisäksi väreistäkin.

    Minäkin tykkää pihlajista niin kukkivina kuin muutenkin, vaikka kukkien tuoksu ei todellakaan ole mikään hyvä. Yksi muisto nuoruudestani tulee aina pihlajan kukkiessa mieleeni: ensimmäisessä kesätyöpaikassani oli Vieno-niminen nainen, josta pidin. Ja Vienon päivänä pyöräilin pihlajankukkakimpun kanssa töihin. Ja oikeasti Vieno tuntui ilahtuvan nimipäiväkukistaan. :)

    VastaaPoista