sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Susien jäjillä

Olimme lumikenkäilleet polkua pitkin, jonka edelliset kulkijat olivat olleet susia. Juuri ennen jokea niiden jäljet kääntyivät toiseen suuntaan. Me jatkoimme joen rantaan kohti laavua. Suuren kuusen juurelta löytyi viehättävä paikka, jossa oli hyvä pysähtyä evästelemään. Mies hakkasi klapit ja minä kuvasin huivin, neuleassistentti juoksenteli liiterin ja laavun väliä osallistuen molempiin toimiin.
 Osallistuin ennen joulua Kaarne-huivin MKAL-neulontaan. Sain sen mökillä valmiiksi. Valitettavasti miulla ei ollut kunnon pingoitusvälineitä mukanani, vaan kastelin huivin ja levitin sen saunan lauteille. Tätä kirjoittaessani huomaan, ettei huivi ole kauniin muotoinen. Kunhan saan postauksen kirjoitettua, pingotan huivin uudelleen.
Ohjeessa huivi oli neulottu kahdella värillä. Mie käytin piirongin laatikoista löytyneitä jämälankoja. Harmaata miulla oli kokonainen vyyhti, joka oli jäänyt tästä villatakista. Mitään muuta väriä ei ollut riittävästi, joten päädyin käyttämään useampaa väriä, mikä itse asiassa olikin hyvä asia. Huivista tuli miusta kaunis. Jäin vain miettimään harmaata vyyhtiä. Milloinkahan uskon, että miulle riittää villapaitaan tai -takkiin 3vyyhtiä fingeringvahvuista lankaa? En uskalla olla ostamatta neljättä vyyhtiä.

Ohjeessa vuorottelivat raita- ja pitsiosuudet ainaoikein neulotulla raidalla. Huivi oli siis helppo. Siitä huolimatta onnistuin sössimään raitaosuuksia. Tai ehkä syynä oli ohjeen helppous. En lukenut ohjetta, vaan ajattelin että ai nyt tulee raitaosuus. Neulotaanpas se. Myöhemmin huomasin, että se olikin erilainen raitaosuus. Hauskaa muuten, että näin oli käynyt muillekin neulojille. Ravelrystä löytyy useampi Laarne tai Kaarneehko.
Huivi jää omaan käyttöön. Se on ihanan kevyt ja suuri. Sitä voi pitää kaulan ja harteiden ympärille käärittynä tai sen voi laittaa harteille perinteisen kolmiohuivin tapaan - kunhan saan sen uudelleen pingotettua.
Kauheasti tekisi mieli aloittaa neulomaan uutta huivia, mutta sukka-Finlandia ja villatakin neulominen vievät neulomisajan kokonaan. Ehkä sitten hiihtolomalla. Kuvittelin, että voisin tässä samalla esitellä toisenkin valmistuneen huivin, mutta en ollutkaan kuvannut sitä vielä.


4 kommenttia:

  1. Ei sitt ollut pelkoa, että sudet ois olleet lähellä ja napanneet koirulin? Ei, en ole susivastainen, eihän ne heti ihmisen päälle tule mutta kotieläimiä ovat hätyytelleet.
    Huivi on kivan monivärinen mutta kuitenkin rauhallinen, jotenkin tulee mieleen "vanhanaikainen", siis hyvässä mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäljet oli noin vuorokauden vanhoja ja koira pysyy meijän luona, joten sitä pelkoa ei ollut.

      Poista