lauantai 27. elokuuta 2016

Sinitiaiset

Edellisessä postauksessani kerroin huivista, jonka valmistuminen kesti ja kesti. Tämänkertaisten lapasten ohje lojui kirjoituspöydälläni pari vuotta ennen kuin tuli sopiva hetki niiden neulomiseen. Malliin ihastuin heti sen nähtyäni, ohjeen sain muistaakseni erään Ravelryn ryhmän arpajaisista tms.
Lapasia oli ihanaa neuloa, sillä koko ajan tapahtui jotain. Kuvio tai väri muuttui ja mielenkiinto säilyi. Jouduin muuttamaan mallia hiukan, sillä ohje oli lasten lapasiin. Lisäsin kärkeen pituutta. Ohuesta langasta neulottuna lapasista tuli juuri sopivat omiin käsiini.
Kuvasin lapaset ystäväni kanssa samalla reissulla kuin edellisen postauksen huivinkin. Sateisena heinäkuun sunnuntaina pappilan vanhan aitan rappusilta ja seinustalta löytyi rouhea tausta lapasille. Kuvia katsellessani harmittelen ja ihmettelen, että miten kesä meni niin nopeasti ohi. Nyt syksy on jo ovella. Onneksi kylmien kelien koittaessa miulla on kivat lapaset piristämässä ja muistuttamasta mukavasta päivästä ystävän kanssa.
Täältä löytyvät tarkemmat tiedot langasta, puikoista ja ohjeesta.


6 kommenttia:

  1. Herkät lapaset ja tuo aitan seinä on aivan mahtava. Hienoksi menee puu vanhetessaan. Osattaisiin vain arvostaa näitä vanhoja latoja, aittoja yms.
    Saman huomaan yks kaks, että kesä on kohta mennyt. Mihin se oikein hävisi?

    VastaaPoista
  2. Niin kauniit! Noita käyttäisi, vaikka ei niin vielä tarvitsisikaan lapasia.

    VastaaPoista