Linturetkeilijän villatakki

Ihana, lämmin kevätpäivä houkutteli lähtemään vuoden ensimmäiselle linturetkelle Virolahdelle. Vaikka talvi on ollut pitkä, silti yllätyimme siitä, että meri oli vielä jäässä. Vain salmessa oli sulaa vettä. Näimme silti paljon muuttolintuja ja olipahan kunnolla aikaa kuvata vihdoinkin valmistunut villatakki.

Neulemaailma on innostunut neulomaan islantilaistyylisiä villapaitoja. Laine-lehdessä ollut Treysta on yksi suosituimmista. Se onkin todella kaunis, mutta en halunnut neuloa samaa kuin "kaikki muut".  Sitten SeijaP Hetkiä Heimolasta -podcastista mainitsi, että hänellä on Islantilaisia neuleita niminen kirja ja hoksasin, että miullakin on. Olen tainnutkin kertoa tästä lapaspostauksessa. Kirjasta  löytyi miesten villapaidan ohje, josta muokkasin villatakin. Kirjan ohjeissa on kokoja runsaasti, joten sopiva koko löytyi helposti.

Sain syksyllä alennuskoodin Menitasta, koska olin tilannut Kalevala -KAL langat sieltä (peitto on vielä hieman kesken). Alennus oli sen verran hyvä, että päätin tilata takkilangat sieltä. En ole täysin tyytyväinen värivalintoihini. Netin kautta väriyhdistelmien valinta on hankalaa, kun ei pääse laittamaan keriä vierekkäin. Kuvissa värit näyttävät hyviltä, mutta sinisen tilalle olisi pitänyt valita jokin toinen, lämmin väri.

 Neuloin ensin hihat. Näin pääsin tympeimmän vaiheen ohi nopeasti. Sitten alkoi Sukka-Finlandia ja joulukalenterineulonnat. Takki jäi odottelemaan niiden päättymistä. Vartalo-osa menikin nopeasti, sillä neuloin takin pyörönä. Eteen neuloin muistaakseni 8 ylimääräistä silmukkaa, jotta sain leikattua takin auki. Ohjeessa kehotettiin ompelemaan koneella ompeleet ylimääräisen kaistaleen reunoihin ja leikkamaan sitten keskeltä.

Olen aina suhtautunut epäilevästi neulottuihin villatakkeihin, joissa on edessä vetoketju. Jotenkin vetoketjut eivät miusta sopineet neuleisiin. Nyt kuitenkin ajatukseni muuttuivat. Ajattelin, että se onkin kätevää. Katselin Youtubesta ohjeita vetoketjun ompelemiseen villatakkiin. Näytti helpolta. Tein ensimmäisen virheen siinä, kun mittasin takin etuosan pituuden ennen kuin olin leikannut sen auki. Ostin liian lyhyen vetoketjun. Menin uudelleen kauppaa ja ostin uudelleen samanpituisen vetoketjun (!!!???!!!), joka ei tietenkään sekään ollut riittävän pitkä. En ymmärrä, mitä mie oikein ajattelin tässä kohtaa. Sitten kävin vaihtamassa vetoketjun pitempään. Sekin oli liian lyhyt. Ja kyllä, olin mitannut pituuden villatakista.

En enää ilennyt mennä kauppaan vaihtamaan vetoketjua. Laitoin Miehen asialle. Kaupassa ei ollut oikean (?) pituista vetoketjua. Sitten satutin käteni ja takki jäi taas odottelemaan. Hoksanin, että kyllähän mie pystyn ompelemaan käsin, vaikka käsi on kipsattu. Nyt piti odottaa, että päästään käymään kaupungissa. Harjoitus tekee mestarin ja sieltä osasin ostaa oikean pituisen vetoketjun. Sen ompeleminen ei vain ollutkaan niin yksinkertaista kuin videoilla oli näyttänyt. En tykkää siitä, miltä se näyttää. Vaikka en venyttänyt neulosta, vetokutju kupruilee. Eilen mietin, että puran sen pois ja neulon siihen nappikaitaleet. Sitten tajusin, että pidän takkia linturetkillä joko tuulta pitävän takin alla  tai ilman takkia. Ei haittaa, vaikka edessä kupruileekin. Ainakin eilisellä retkellä takki oli loistava. Ei tullut kylmä eikä kuuma. Olenkin tyytyväinen.

Ylihuomenna kipsi otetaan pois ja pääsen neulomaan - ihanaa!!!!