Jämälankalapasia

Mikä ihana pääsiäisviikonloppu onkaan  ollut! Järvellä on voinut kävellä melkein missä vain ilman lumikenkiä tai suksia. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Kevät on näyttänyt parastaan. Vaikken olekaan pystynyt neulomaan, olen voinut ulkoilla, mikä on vienyt pois harmituksen siitä, että vielä parin viikon ajan pitää olla neulomatta.

Innostuin siis jälleen lapasista. Alkusysäyksen antoivat oikeastaan jämälangat, jotka jäivät jäljelle neulomastani villatakista. Se ei ole vielä ihan valmis. Luulen etten saa sitä viimeisteltyä ennen kuin kipsi on otettu pois. Pää pursuaa ideoita, joista ehdin neuloa kolmet ennen käden satuttamista. Lapaset ovat siitä mukavia neulottavia, että ne valmistuvat melko nopeasti.

Näiden kirjoneulelapasten malli löytyi kirjasta nimeltä Islantilaisia neuleita, jonka olen ostanut muutama vuotta sitten, mutta josta olen neulonut vasta tänä talvena. Näitä oli todella mukavaa neuloa, koko ajan tuli jotain uutta. Muokkasin ohjetta hieman, sillä miulla ei ollut ihan niin montaa eri väriä kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt olla.

Lankaa jäi vieläkin jäljelle. Sattumoisin näin Ravelryssä Escalator Mittens -lapasten ohjeen. Neuloin joskus Escalator-sukat ja muistin, että niitä oli todella hauska neuloa, joten loin silmukat lapasiin. Beige lanka loppui kesken ranteessa, mutta se ei haittaa.

Teki mieli neuloa lapaset, joissa olisi muhkea palmikkokuvio kämmenselässä. Sellainen löytyikin yllättäen Ravelryn ulkopuolelta, Meillä kotona -lehden nettisivuilta. Vai onko se lehti vai pelkkä nettisivusto? Tykkäsin palmikkokuviosta kovasti. Se ei ollut mitää pientä piipertämistä, vaan juuri sopivan muhkeaa. Plussana ohjeessa oli intialainen peukalokiila, jota on mukavaa neuloa. Se myös sopii hyvin käteen. Lankana lapasissa on Pirtin kehräämön kartalanka, jota miulla on jäänyt vajaa kerä edellisestä lapasinnostuksesta viime talvelta.

Kuvauspaikaksi löytyi korkea kallio erään saaren pohjoisrannalta. Aurinko paistoi niin kirkkasti, että muualla värit olisivat haalistuneet kuvissa. Kallion jäkälät auttoivat lapasia pysymään paikoillaan kuvauksen ajan. Sain ne ripustettua sen verran korkealle, ettei neuleassistentti päässyt niihin käsiksi, vai pitäisikö sanoa suiksi, sillä siitä olisi ollut eri hauskaa juosta ne suussa emäntää karkuun.