Illalla

Ehdimme linturetkelle meren rantaan vasta illan suussa. Lintuja oli tavanomainen määrä, ei mitään erikoista. Se ei haitannut, sillä eväskorissa oli lettutaikinaa ja ilta sujuikin mukavasti nuotion ääressä laulurastaiden lurituksia kuunnellessa ja lettuja paistaessa.

 Olin saanut synttärilahjaksi ihanaa Isagerin alpakkalankaa. Olin jo kauan haaveillut neulovani Tiina Huhtaniemen Kaipuu-huivin. Se on yksinkertainen, kaksivärinen huivi, jossa on sileää neuletta ja leveä reunapitsi. Ei mitään kovin erikoista, mutta jollain tavoin puhuttelevaa. Olen huomannut, että neuleen nimi vaikuttaa miuhun paljon. Suunnittelija kertoo ohjeessa, miten neulominen auttaa häntä käsittelemään surua ja raskaita hetkiä. Miulla ei tällä hetkellä näitä tuntemuksia ole, mutta silti koin sen neulomisen tärkeäksi.
Jos neulemallilla on jotenkin vastenmielinen nimi, rivo tai miun arvojen vastainen, en neulo sitä vaikka muuten malli voisikin olla hyvä.

Neuloin huivin ohjetta suuremmaksi, sillä halusin käyttää kaiken langan. Pingotuksen jälkeen huivista tulikin todella leveä. Onneksi neulos on kevyttä, joten huvin saa pituudestaan huolimatta kiedottua kauniisti harteille.
Huivin tiedot olen kirjannut tänne.

Auringon laskettua nautimme vielä hetken nuotion valosta ja lämmöstä. Sitten menimme vielä meren rantaan, jossa nouseva kuu teki kuunsillan saarten väliin. Pimeästä kuului haahkojen huutoa ja hanhien  kaakatusta. Upean illan kruunasi paluumatkalla tien yli löntystelevä ilves.