Ihastuin mallissa helman ja hihansuiden palmikkoihin. Niistä tuli mieleen kuusimetsä. Paita aloitettiin neulomaan ylhäältä. Miulla oli vaikeuksia valita oikea koko - tein jopa mallitilkun. Niinpä päätien ja olkapäiden kohdalla seilasin kahden koon välillä. Pääntien resori jää valmiissa puserossa hieman liian korkealle, joten olisi ehkä pitänyt sittenkin valita suurempi koko. Tästä huolimatta taas kerran näin, miten kätevää ylhäältä alaspäin neulominen on. Paitaa voi koko ajan sovittaa ja katsoa, tuleeko siitä oikean kokoinen.
Mie olen aina mieltänyt villapaidan hieman karheaksi, todella lämpimäksi paidaksi, jonka alle täytyy karheuden takia laittaa poolopaita. Sen vuoksi miulle tulee aina niin kuuma villapaidoissa, etten juurikaan niitä käytä, muuten kuin ulkoillessa ja retkillä. Opus-lanka on niin suloisen pehmeää, ettei alle tarvitse laittaa pooloa. Paitaa voi pitää ihoa vasten. Tämä on miulle vallankumouksellista ja olenkin joutunut muuttamaan ajatuksiani siitä, millainen villapaita voi olla. Se voi olla myös ihan tavallinen pusero, jonka voi vetää päälle ilman aluspaitaa. Olen innoissani.
Miulla puikoilla toinen villapusero, josta puuttuu enää yksi hiha. Myös sitä voi pitää ilman alla olevaa paitaa. Se tosin ei valmistu lähiaikoina, sillä olen jälleen kerran haksahtanut täysin adventtineulontoihin. Kahteen muuhun paitaan on jo langat odottamassa. Ihanaa!!! Yllä olevan paidan tiedot löytyvät täältä.
Walcot Yarnsin Opus on ihanan pehmeää, laadukasta lankaa. Se näyttäisi
olevan värjätty harmaalle tai ruskealle villalle, sillä värin alta
pilkistää toinen väri. Se tekee neulepinnasta elävän ja väristä upean.
Pisteenä i:n päälle vyötteessa on lupaus, joka ainakin miun kohdalla
toteutui:
Lankaa jäi vielä yksi vyyhti. Jospa hankkisin lisää Opusta ja neuloisin siitä kirjoneulepuseron.
Paita kuvattiin iki-ihanan Pulsan aseman lumihiutalenäyttelyssä.
P.S. Melkein unohdin. Ompelin ystävälle nimipäivälahjaksi kässäpussin. Näitähän ompelin kesällä pilvin pimein. En vieläkään saa vetoketjua mieleisekseni, mutta ohjeen mukaan se ommellaan näin - kai.
Osallistuin kesällä Dingo Dyeworks-podcastin arpajaisiin ja voitin kässäpussin. Ajattelin, että samalla kun sieltä lähetetään miulle kässäpussipaketti, voi sieltä laittaa lankaakin. Niinpä tilasin huivilangat. Petah värjää australialaista lampaan villaa. Hän saa inspiraationsa paikallisista niittyjen ja metsien kukista. Olen oppinut paljon hänen podcastista värien yhdistämisestä, josta hänellä on pitempi sarja viime talvelta.
Kiva villapaita, väri on just mukava ku ei oo ihan tasainen. Mä en ole herkkä niin pystyn pitämään villiksiä ilman aluspaitaa mutta kun olen tosi helposti hikoileva niin tykkään pitää sellaista ohutta pukeutumis-teepaitaa alla niin ehkä villis ei niin tahmaannu.
VastaaPoistaLumihiutaleet on kauniit, siinä taitaa olla kaikki 100 mallia, jotka on kirjassa jonka just lainasin kirjastosta.
Sievä villapaita ja ihana väri :)
VastaaPoistaKässäpussissa majailee huivineule suojassa, valkoista mohairia kaksinkertaisena ja vaaleanharmaata alpakkaa isoilla puikoilla ja sileää neuletta.
VastaaPoista