lauantai 7. maaliskuuta 2015

Joulun jälkeen...

Olen jo kertonut, että ennen joulua osallistuin kahteen joulukalenterineulontaan. Näiden lisäksi neuloin yhden  "joulun pyhien jälkeen" -KAL:in. Huivin on suunnitellut saksalainen Monica, jonka malleja olen ennenkin neulonut. Huivista tuli viittamainen, semmoinen, jonka voi laittaa viileänä kesäiltana harteilleen lämmittämään. Kuvissani ei ole viileä kesäilta, vaan leuto helmikuun päivä Mäkrävaaralla, Kolin kansallispuistossa. Hiihdimme sinne melko huonossa kelissä, mutta maisemat olivat sen arvoiset.
Neuloin huivia yli kuukauden, mikä miulle on aika pitkä aika neuloa yhtään mitään. Huivista tuli melko suuri ja siinä oli paljon kierrettyjä silmukoita, joiden neulominen on hitaampaa kuin tavallisten silmukoiden. Lisäksi kipeytin käsivarteni kierrettyjä silmukoita vääntäessäni. En vaan voinut olla neulomatta, koska huivin kuviointi oli niin mielenkiintoinen. Aina piti neuloa seuraavaan raitaan saakka, jotta näkisi, millainen siitä tulee.
Yritin lankaa valitessani laajentaa väriskaalaani. Miusta värillä ei ole väliä, kunhan se on punainen. Päätin, että ostan jotain muuta kuin punaista. Valinta oli todella vaikea ja päädyin tähän miulle tuttuun vihreään, mutta josta en ole oikein varma. Jälkikäteen vähän harmittaa, olisin tykännyt enemmän punaisesta. Ostin samaan aikaan langat villatakkiin samalla periaatteella. Sen väri on vielä kummallisempi. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että tästä lähtien pysyn punaisessa, niin ettei tarvitse jälkikäteen harmitella.
En kylläkään luultavasti pidä huivia itse, vaan annan sen lahjaksi. Kaapissa on hyvä olla muutama huivi varalla varmuuden vuoksi syntymäpäivä- tai tuliaislahjoiksi.
Tässä vielä linkki ohje- ja lankatietoihin.

15 kommenttia:

  1. Todella kaunis ja voi että mnä sitten rakastan tuota väriä. Kauniit kuvat.

    VastaaPoista
  2. Upeat maisemat! Tuossa huivissa on ollut paljon hommaa, suurensin tuon alimman kuvan, jotta näin kuinka paljon siinä on ollut erilaisia kuvioita. Varmasti mielenkiintoinen neuloa.

    VastaaPoista
  3. Sievä huivi ja hienot on maisemat :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis huivi!
    Kiva kuulla, että siekin oot sellaisen patalapun teettänyt. Mulla yks kakkosluokkalainen halus opetella isoäidinneliön ja tuntui oppivan helposti.
    Mullakin on joskus kommentti hävinnyt tuhka tuuleen ja on pitänyt kirjoittaa uudestaan. Blogger temppuilee.

    VastaaPoista
  5. Tosi kaunis huivi ja niin erilainen. Mukavasti vaihtelevat kuviotkin.
    Se vaan on niin, että oma väri on just se mikä se kulloinkin on. Väkisin ei kannata vaihtaa. Jonain päivänä sitt tulee oikeasti se tunne, että nyt voin kokeilla uutta. Siihen asti: pysy punaisessa.

    VastaaPoista
  6. Upea on maisema, mutta niin on huivikin! Ihanat, vaihtelevat kuviot. Ei siis mikään ihme, että piti aina tehdä vielä seuraava kerros. ;)
    Olen Kristiinan kanssa samaa mieltä, että hyvä ja mieleinen väri ei parane pakosta vaihtamalla, joten pysy vaan punaisessa niin kauan kuin se omaltasi tuntuu. Minulla on ollut nyt jo pitkään sininen kausi (sen ohessa tiettyä punaista jonkin verran) eikä ole suunnitelmia vaihtaa linjaa toistaiseksi.

    VastaaPoista
  7. Kaunis huivi ja kauniit maisematkin. Eikös vihreä ole punaisen vastaväri, eli melkein kuin punainen.

    VastaaPoista
  8. Huikaisevan hienot maisemat ja huivin koko tulee hyvin todistetuksi! Kiva toteutus!
    Mielenkiintoisen näköiset kuviot erottuvat hyvin vihreästä, mitä ei ole minunkaan lemppareitani.

    VastaaPoista
  9. Komeita maisemia mutta kyllä on komea huivikin!

    VastaaPoista
  10. Jestas mikä kuviointi huivissa. Upea!
    Väri on kyllä enemmän kuin mieluinen. Tykkään.

    VastaaPoista
  11. Kaunis huivi ja maisemat ovat upeat!

    VastaaPoista
  12. IHANA vihreä, just miun värinen :)

    VastaaPoista
  13. IHANA vihreä, just miun värinen :)

    VastaaPoista