sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kesäisiä huiveja

Kesällä oli mukavaa neuloa mysteerihuiveja. Aijoin kirjoittaa, että oli aikaa neuloa. Niin olikin, nyt ei oikein ole, mutta silti neulon niitä. Tätä Calendula -huivia oli erityisen mekavaa neuloa, sillä vihjeet olivat aika lyhyitä ja ne oli nopeaa neuloa.
Huivi on näköjään valmistunut melkein 2 kuukautta sitten. Kuvattukin se on yli kuukausi sitten repoveden kansallispuistossa.
Combinatorics-huvia oli myöskin nautinnollista neuloa. Vihjeessä oli aina pitsiosio ja pätkä ainaoikeaa. Kokeilin ensimmäistä kertaa Lanitium ex machina -lankaa ja ihastuin ikihyväksi. Värit ovat todella kauniit ja lankaa tuntui käsissä ihanalta. Valmis huivi on pehmeä ja ilmava ja silti ryhdikäs.
Huivi on kuvattu Simpelejärven rannalla, jossa olin ystävien kanssa viettämässä ihanaa lauantaipäivää. Sää ja seura olivat mitä parhaimpia. Kävimme kävelyllä, syömässä, saunoimme ja uimme ja teimme neuloimme ja virkkasimme.
Molemmissa huiviohjeissa oli 2-3 eri kokoa. Tein molemmista keskikoon, sillä miun lanka ei olisi riittänyt suurempaan. Tykkään huiveista, niistä tuli todella kauniit.
Olen miettinyt paljon blogini tulevaisuutta. Aloitin pitää blogia 10 vuotta sitten. Olin todella innoissani, enkä olisi muuta halunnut tehdäkään. Nykyään en ehdi käydä lukemassa toisten blogeja, mikä on harmillista. Jään sen vuoksi ilman vuorovaikutusta toisten blogin pitäjien kanssa.

Blogiin kirjoittaminen on välillä kivireen vetämistä. Tai oikeastaan ei itse kirjoittaminen, tietokoneen ääressa istuminen ja kirjoittaminen on yhä mukavaa, samoin valokuvien valitseminen ja blogiin laittaminen. Mutta kun suunnittelen kirjoittavani blogia viikonloppuna, huomaan harmistuvani. Miusta tuntuu, ettei miulla ole enää mitään uutta sanottavaa, toistan koko ajan itseäni.

Piironki on ollut miulle todella tärkeä harrastus, enkä siitä nyt ihan vielä ole luopumassa. Mietin ja pohdin, mitä tulen tekemään. Miulla on muutama käsityö valokuvattuna. Niistä ainakin vielä kerron täällä. Olen myös miettinyt podcastaamista. Sitä ei tarvitsisi tehdä niin usein kuin tätä (tai kukas sen nyt niin määrää?), mutta osaisinko ja ehtisinkö editoida videot haluamaani muotoon? Huokaus.

5 kommenttia:

  1. voi, älä lopeta,täällä tulee käytyä ihailemassa aina kun olet päivittänyt (tai siis kurkattua oletko päivittänyt). podcasteja en seuraa, kun koneessa ei äänet toimi.Aika moni neuleblogaaja tosin tuntuu väsyneen blogiin ja lopettanut tai harventanut.miusta olisilukijaa kohtaa kivaa jos selvästi ilmoitettaisiin että nyt loppu. mutta ymmärtäähän sen että 10 vuotta on pitkä aika ja uudistumista kaipaa.

    VastaaPoista
  2. Kauniit huivit. Lanitiumin langat on mun ehdottomia suosikkeja. Hyvä laatu ja kauniit värit.
    Tällaista blogimietiskelyä on liikkeellä. Ihan samaa oon itse ajatellut. Mulla kun on levinnyt käsitöistä kaikkeen muuhun tuo kirjoittaminen. Vuorovaikutus on aika vähäistä, vaikka lukijoita mulla näyttää olevan. Aikaa ja halua kirjoittaa kyllä on mutta miksi?, se on nyt vähän hakusessa.
    Podcasteja mä en katso. Jos halua monologia kuunnella, menen teatteriin. Luulisin podkastin tekoon menevän sama aika, tai vaikka enemmänkin, kuin blogikirjoitukseen.

    VastaaPoista
  3. Sinun neuleita on kyllä aina mukava tulla katsomaan joten sääli jos lopetat mutta niinhän olen itsekin tehnyt, suurin syy siihen on, että käsitöitä valmistuu nykyään harvakseltaan, välivuodet vissiin niiden osalta meneillään:) Muutamia blogeja käyn kyllä lukemassa, sinun yksi niistä. Podcasteja en seuraa.

    VastaaPoista
  4. Viehättäviä huiveja molemmat! Itse olen juuri blogien lukija, instagrameista ja podcasteista en oikein piittaa.

    VastaaPoista
  5. Sieviä huiveja olet saanut valmiiksi.
    Minulla on vähän samoja mietteitä, vaikka lopettaa en aio, mutta aika tuntuu menevän kaikkeen muuhun. Ja eikä todellakaan tule luettua kaikkea seuraamiani blogeja. Mutta eihän sitä lopettaa tarvi, vaikka päivittäisikin harvakseltaan :)

    VastaaPoista