Uhmasimme pakkasta ja hyytävää viimaa ja lähdimme Grand-joen varteen kävelylle polulle, joka oli meille uusi. Sitä ei tietääksemme ollut vielä silloin, kun asuimme Cambridgessä. Kylmästä huolimatta otin taskuun mukaan kahdet sukat kuvattaviksi.
Innostuin neulomaan Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän jämälankajoulukalenteria, jossa käytettiin Missä neuloimme kerran -blogin muutaman vuoden takaista joulukalenteria esikuvana. Näitä oli todella mukavaa neuloa. Harmittelin vain, että vihjeet veivät miut koko ajan sinisiin väreihin - tai ainakin enemmän kuin olisin halunnut.
Sain sukat valmiiksi joulupäiväaamuna, kun heräsin aikaerosta johtuen tunteja muita aikaisemmin. Anopin kotona ei voi käyttää nettiä, joten viimeiset vihjeet jäivät neulomatta, mutta se ei haittaa. Sukista tuli riittävän pitkät. Tykkään kovasti iloisen raidallisista sukistani. Ne sopivat hyvin myös vaelluskenkiini. Pidän niissä mieluummin itseneulottuja villasukkia kuin tekokuituisia vaellussukkia.
Toiset taskussa kulkeneet sukat olivat Sukka-Finlandian ensimmäiset etapin In Memoriam -sukat, jotka sain kilpailuajassa valmiiksi. Sitten tuli Kanadan matka ja putosin aikataulusta pois. Se ei tietenkään haittaa, neulon muut sukat omaan tahtiin, mutta harmittaa kovasti. En ole saanut muita kilpailusukkia valmiiksi, koska olen lähinnä purkanut väärien lankavalintojen vuoksi sen mitä olen neulonut.
Projektisivultani voi käydä katsomassa näiden sukkien epäonnistunutta lankavalintaa. Jostain syystä olen onnistunut valitsemaan kaikkiin kilpailusukkiin ensin väärän langan. Joko väri tai langan vahvuus on ollut koko ajan ensin pielessä. Luulisi, että tässä vaiheessa neulomisuraani jo tietäisin, mikä lanka toimii ja mikä ei.
Toinen ongelmani on se, että neuloa töhötän eteenpäin, enkä katso ohjetta kovin tarkasti. Niinpä näissä sukissa on vääränlainen kärki. Ihmettelinkin neuloessa, että jotenkin kärki on epäsuhtainen ja ehkä rumakin. Syy selvisi, kun sain sähköpostia maaliviivalta. Olen neulonut kärjen väärin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että purkaminen kannattaa aina, en aijo neuloa näiden sukkien kärkiä uudelleen. Miulla on liian kova himo neuloa muita kilpailusukkia, villatakkia ja virkata Kalevala Calin peittopaloja.
Yllättää kyllä, en kauheasti palellut laittaessani sukkia jalkaan. Luulin, että varpaat olisivat ihan jäässä, mutta olin jo kävellyt pitkän matkan, joten pysyin lämpimänä. Aurinko alkoi laskea ja kuu nousi joen ylle. Oli aika palata anoppilan lämpöön.
Ihanat nuo jämälankasukat.. just sellaset mukavat joissa olis kiva koti-iltoina tassutella.
VastaaPoista