sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Peukut pystyyn!

Hiljaiseloni johtuu työharmeista, jotka ovat vieneet ajatukseni ja suuresta neuleesta, jota neuloin pitkään ja hartaasti. Nyt se on valmis ja kuvattukin, mutta tällä kertaa en esittele sitä, vaan miulle harvinaista korjausneuletta.


Harmikseni huomasin, että lempisormikkaistani oli peukut puhki. Muuten sormikkaat olivat hyvässä kunnossa, olisi harmillista heittää ne pois. Viitsisinköhän neuloa uudet peukalot? Koska piirongin kätköistä löytyi melkein oikeanväristä lankaa, ryhdyin toimeen. Yhdessä illassa sain peukalot neulottua. Kyllä kannatti!
Tässä on vielä linkki sormikkaiden sivulle Ravelryyn. Yllä olevassa kuvassa näkyy hieman suota ja metsän reunaa. Olimme lumikenkäilleet paikalle kuvaamaan näitä:
Suden jälkiä! Olimme edellisenä päivänä nähneet mökin ikkunasta, kuinka 4 suden lauma jolkotteli lammen vastarannan suolla. Näimme sudet 2 kertaa, sillä vähän myöhemmin ne palasivat takaisin. Olin haaveillut susien näkemisestä luonnossa vuosia ja nyt siitä tuli totta!!!  Olen myös ihmetellyt, miten monet ihmiset ovat kauhistelleet havaintoamme. Kunpa vielä kohtaisin karhun, niin olisin nähnyt kaikki Suomen suurpedot luonnossa.

11 kommenttia:

  1. Oi oi, nuo sun luontokokemukset saa mut vihreeks kateudesta. Eihän siinä mitään kauhistelua oo jos suden näkee luonnossa. Kotipihoille tulevat sudet on sit ihan eri asia. Kyllä sä sen karhunkin vielä näet, saletisti.
    Kannatti ne peukut neuloa, kauniisiin sormikkaisiin. Teritetäänhän sukkia niin miksei sormiakin.
    Nyt oon lukenu teidän kirjan kannesta kanteen. Kivasti kirjoitettu ja ne hauskat sanat pitäis painaa mieleen että osais niitä silloin tällöin käyttääkin. Pian tapasin Kansallismuseossa. Mukava oli muutama sana vaihtaa.
    Muikeata maaliskuuta Sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kannatti neuloa uudet peukalot. Muuten olisi mennyt kauniit sormikaat hukkaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä kannatti korjata. Tuli kuin uudet.

    VastaaPoista
  4. Ehdottomasti kannatti korjata noin kauniit sormikkaat!
    Kuuntelin tässä taannoin kauhuissani, kuinka ystäväni sanoi heittävänsä sukat roskikseen, kun ne kuluu päkiän kohdalta puhki!! Vaikka minä en osaa parsia, niin rikkinäiset ja/tai hiutuneet sukat voi korjata juuri tuolla Kristiinan mainitsemalla tavalla - itse korjasin vähän aikaa sitten omat sukkani sillä tavalla :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että päätit korjata nuo sormikkaat, kyllä kannatti.

    VastaaPoista
  6. Minä kun olin tänään sauvakävelemässä, niin peukalo puikahti ulos. Onneksi ei ollut niin kylmää että olisi alkanut kylmäämään. Ei siitä kauaa aikaa ole kun oli nimetön reiällinen. Minulla on harmaat alpakkaiset sormikkaat, niin ei ne kauaa ehjänä pysy, hiertyvät siinä kävellessä. En tiedä hajoaako ne siksi äkkiä kun sauvoissa on korkkia se yläosa mistä kiinni pidetään.
    Tottakai noin kauniit sormikkaat pitää korjata vaikka useampaan kertaan.

    VastaaPoista
  7. Hieno korjaus! Toistaiseksi en ole nähnyt kuin ilveksen luonnossa, vaikka sekä susia että karhuja on nähty kotitalon lähettyvillä. En ole kyllä varma, haluaisinko metsässä karhua vastaan tullakaan...

    VastaaPoista
  8. Tuo oli kyllä kannattava teko. Noin hienot sormikkaat olisi muuten mennyt hukkaan. Hukkia näit sitten kuitenkin : )

    VastaaPoista
  9. Sievät sormikkaat, kannatti kyllä korjata :)

    VastaaPoista
  10. Hyvä että jaksoit korjata sormikkaat, on ne niin hienot! Harmi huo työhuolet, huoh. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. Olen kateellinen noista susista. Sinä näit ne! Meillä kerran pääsiäisen alusviikolla kävit susi mökin pihalla. Isot jälkensä jätti, kun kävi kompostin päältä hakemassa kaksi isoa kuollutta kalaa. Olin edellisellä viikolla paiskannut verkkoon kuolleet kalat avokompostin päälle, kun en keksinyt niille parempaa paikkaa. Tuttu torui moisesta tarjoilusta. Sanoi että jos sellaista harrastaa, niin sitä pitäisi olla sitten jatkuvasti tarjolla, muuten voi käydä huonosti.

    VastaaPoista