Tildan ja Oskarin luona

Melontaretkellä Linnansaaren kansallispuistossa vierailimme myös Linnansaaren torpassa. Pihamaan laajat niityt ihastuttivat ja entisajan elämänmenoon tutustuminen oli antoisaa. Torppa oli myös mitä parhain Saniassukkien kuvauspaikka.

Olin aloittanut neulomaan sukkia jo maaliskuussa, mutta koska en neulonut yli 2 kuukauteen keväällä, sukat valmistuivat vasta äskettäin. Koska paussi kesti niin pitkän ajan, olin unohtanut, että vaihdoin kantapään jälkeen ohuempiin puikkoihin, jotta sukista tulisi sopivat jalkoihini. Kun siis sain ensimmäisen sukan valmiiksi, jatkoin toiseen sukkaan pienemmillä puikoilla. Ihmettelin kovasti, kuinka käsialani on muuttunut tiukemmaksi sinä aikana kun en neulonut. Pääsin kantapäähän saakka. Sukan varsi oli aika paljon pienempi ja tiukempi kuin ensimmäisessä sukassa. Päätin purkaa ja tehdä suuremmilla puikoilla. Ihmeekseni löysin ne käsityöpussista, jossa pidin tätä sukkaneulettani. Vasta silloin muistin, miten olin neulonut ensimmäisen sukan.

Tämä kuva ei ole Linnasaaresta, vaan eräältä iltamelontaretkeltä lähijärvelle. Olin juuri aloittanut toisen sukan uudelleen isommilla puikoilla.

Linnansaaren torpan asukkaina olivat noin sata vuotta sitten Tilda ja Oskari. Elämä saaressa on varmasti ollut ankaraa. Onkohan Tilda koskaan pysähtynyt aitan rappusille ihailemaan maisemaa? Olikohan hänellä koskaan aikaa istua siinä ja vaikkapa neuloa Oskarin sukkia?

Olisin viihtynyt torpan pihapiirissä pitempäänkin, mutta järvi kutsui. Oli jatkettava matkaa, mutta tänne haluaisin tulla uudelleen pitemmäksi ajaksi ja istahtaa aitan rappusille neulomaan. Mihinkähän laittaisin Miehen siksi ajaksi?

Linnansaaren lehdoissa kasvaa tiheästi saniaisia. Olen aina pitänyt niistä ja se olikin yksi syy siihen, että valitsin tämän mallin neulottavaksi. Sukkien tarkemmat tiedot on kirjattuna Ravelryyn.