lauantai 14. toukokuuta 2016

Metsän siimeksessä

Lumien sulettua oli suunnattava metsäretkelle. Lunta oli vielä paikka paikoin, mutta peipposet ja tiaiset visertelivät metsän puissa täysin rinnoin. Myös me viihdyimme metsässä. Koska emme juurikaan kävelleet, vaan istuimme nuotiotulilla, oli hyvä ottaa mukaan vihdoinkin valmistunut ikuisuusprojektini.
Yli kaksi vuotta sitten aloitin innoissani neulomaan peittoa. Halusin neuloa peiton, joka muistuttaisi hirsimökkitilkkupeittoa. Into valitettavasti lopahti muutaman palan jälkeen. Sittemmin olen neulonut paloja kokouksissa, matkalla, ompeluseuroissa ja pakottamalla (Et saa aloittaa uutta neuletta ennen kuin olet neulonut 2 palaa peittoa).
Talvella alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että peitto valmistuukin. Mutta reunojen neulominen ja lankojen päättely oli niin tylsää, en olisi millään viitsinyt tehdä sitä. Kun viimeisen kerran otin peiton tekeleen esille, huomasin yllätyksekseni, että lankoja olikin enää pääteltävänä muutama. Sitten vain peitto pesuun ja saunan lauteille kuivumaan. Valmis!
En oikein tiedä, miksi olen niin innostunut peitoista, vaikka ne tahtovat jäädä ikuisuusneuleiksi ja niitä on niin vaikeaa saada valmiiksi. Miulla on tällä hetkellä kesken 3 peittoa, joista 2 on melkein valmista. Viimeistely on vain niin rasittavaa. Miulla on myös langat yhteen peittoon valmiina. Sitä haluaisinkin aloittaa neulomaan, mutten saa ennen kuin olen saanut ne 2 peittoa valmiiksi. Huokaus.

Peittooni ei varsinaisesti ole mitään ohjetta. Neuloin ensin neliön oransilla langalla. Sitten neuloin vihreällä  reunat (ensin yläosan, sitten toisen reunan, sitten alaosan ja viimeisen reunan). En päätellyt silmukoita, vaan jätin silmukat odottamaan palojen yhdistämistä. Sen tein silmukoimalla. Täältä kuitenkin löytyvät peiton muut tiedot.
Metsäretkestä on jo aikaa. Silloin oli vielä pohjoisrinteillä ja syvemmissä laaksoissa lunta.

12 kommenttia:

  1. Kannatti olla sinnikäs, hieno peitto lopputuloksena.

    VastaaPoista
  2. Kaunis peitto! Hyvä, kun maltoit tehdä valmiiksi, vaikka pakon edessä. Minullakin on peitto suunnitelmissa, mutta ei siihen ole vielä lankojakaan. Saa nähdä, pääseekö se koskaan puikoille. ;D

    VastaaPoista
  3. Ihanat värit! Mulla on ollut jo jonkin aikaa langat ostettuna, mutta yhtään palaa ei vielä ole edes malliksi. Ensimmäinen peittoprojektini (virkaten kalastajanlangasta työmatkalla) suunnittelin tekeväni 30 vuoden sisällä. ei ihan tullut valmiiksi, meni siinä vähän enemmän.
    kaunista mäntymetsää...

    VastaaPoista
  4. Kivat värit peitossa, sellaiset mun silmään sopivat. Mulla on yksi peitto tekeillä ja se on kyllä ikuisuusprojekti. Keskeneräiset neuleet -projektin puitteissa uhosin neulovani 10 palaa toukokuun loppuun mennessä mutta näyttää siltä että tavoite jää kahteen tai kolmeen palaan :(

    VastaaPoista
  5. Hienot värit ja iso työ. En edes uskalla alkoittaa tällaista projektia. Se päättely hirvittää:).

    VastaaPoista
  6. Hieno peitto :)
    Kyllä se aina palkitsee, kun saa lopulta ikuisuusprojektin valmiiksi :)

    VastaaPoista
  7. Kaunis peitto ja nyt voit ajatella, että 1/3 on jo valmis :)

    VastaaPoista
  8. Taas oli paljon kauniita sukkien ja huivien kuvia. Olet ollut ahkera.

    VastaaPoista
  9. Kaunis peitto.Vaivannäkö kannatti.- Olen itsekin hiukan koukussa peittojen tekemiseen.Useimmiten teen Domino-peittoja siksi,että niissä ei ole juurikaan pääteltäviä lankoja.Loppuvaiheessa,työn edistyttyä ,ovat vain raskaita käsiteltäviä.Ei siis voi ottaa visiittikäsityöksi.

    VastaaPoista
  10. Hieno peitto, joo-o, innostuisinkohan minäkin peiton tekemisestä...mutta tosiaan se yhdistäminen...huoh.

    VastaaPoista
  11. Peitto on aivan upea, niin kauniit värit! Minullakin on yksi peitto kesken, vaikka sille ei ole mitään tarvetta, mutta hukkuisin muuten jämälankoihin.

    VastaaPoista