Haaveista totta

Olen haaveillut parin vuoden ajan villatakin neulomisesta. Miehän olen viime aikoina neulonut vain huiveja, sukkia ja lapasia. Ongelmana on ollut kivan takkimallin ja sopivan langan löytäminen. Olen pikkuhiljaa kerännyt Ravelryyn noin 100 villatakkiohjeen Bundlen eli kimpun. Vuosi sitten elokuussa ostin Pukkilan puikkopäiviltä lankaa takkia varten. Ja sitten mietin ja mietin ja mietin.

Mieluinen ohje löytyi. Lanka oli siihen sopivaa, mutta olikohan sitä riittävästi? Riittäisikö 3 vyyhtiä miun kokoon? Tätä pähkäilin aikani, kunnes päätin tilata lankaa lisää. Ajattelin, ettei haittaa, vaikka värjäyserä olisikin eri kuin miun langoissa. Voisin raidoittaa neuleen, eikä sitä huomaisi, sillä väri on muutenkin epätasainen.

Lopulta selvisi, että lankaa meni vain kaksi ja puoli vyyhtiä. Nyt on puolitoista vyyhtiä ylimääräistä... No, eiköhän niistä tule joku huivi sitten joskus. Tykkään villatakistani paljon. Se on juuri sellainen kevyt ja ohut kuin olin haaveillutkin. Väri on ihana. Tätä pidän varmasti paljon.

Takki kuvattiin Kolin Ryläyksellä elokuun alussa. Parkkipaikalta oli sopivan lyhyt matka nuotiopaikalle, että neuleassistenttikin jaksoi sen tepastella. Lettuja paistaessamme se kylläkin nukkui sikeästi jaloissani. Odotan kovasti, että pentu kasvaa ja päästää pitemmille lenkeille.

Ryläykseltä on henkeäsalpaavat maisemat Herajärvelle, Jerolle, Kolin vaaroille ja niiden takaa siintävälle Pieliselle. Tätä voisi katsoa loputtomiin!
Vähän samanlainen tunne on villatakin neulomisessa. Sitä voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Muutama päivä sen jälkeen  kun olin aloittanut neulomaan tätä villatakkia, aloitin neulomaan myös toista, joka valmistuu pian. Sitten olen ostanut ohjeen yhteen toiseen ja mietin kovasti kolmatta ja neljättä...