Wip valmistui!

Viimeisenä lomailtana kiipesimme vielä kerran Kolin vaaroille ihailemaan kaunista kesäiltaa ja kuvaamaan valmistunutta neuletta. Paha-Kolin kalliot tarjosivat hyvän alustan peitolle, joka oli vihdoinkin valmistunut.

Syksyllä 2012 Ravelryn Baker's Dozen-ryhmässä  alkoi peittopalavaihto, johon ilmoittauduin innolla mukaan. Osallistujat jaettiin 13 hengen ryhmiin. Tarkoituksena oli kuukausittain neuloa peiton pala, joka sitten lähetettiin yhdelle ryhmän jäsenelle niin, että vuorollaan jokainen sai 12 peittopalaa. Etukäteen sai kertoa väri- ja langanpaksuustoiveistaan toiveistaan yms.

Miun vuoro saada paloja oli kesäkuu eli ringin loppupäässä. En saanut 12 palaa, vaan muistaakseni 6. Ringin vetäjät tekivät parhaansa hätististelläkseen osallistujia, mutta en saanut kuin muutaman hätäisesti kyhätyn, väärän värisen palan. Sitten kutsuttiin ns enkelit apuun ja sain loput palat, mutta ne olivat virkattuja yksivärisiä isoäidinneliöitä. Olin todella pettynyt, sillä itse olin neulonut mahdollisimman kauniita paloja saajan toiveiden mukaan.

Sitten Jane Austen's Girls Swap- ryhmässä alkoi toisen tyyppinen peittopalavaihto, jossa osallistujat jaettiin 4 henkilön ryhmiin ja jokainen sai 3 palaa. Näitä vaihtoja oli useamman kerran. Ihan kaikkiin en ehtinyt osallistua, mutta sain todella kauniita paloja. Nyt miulla oli kasa peiton paloja, joista osa oli rumia virkattuja, vääränvärisiä neulottuja ja osa todella kauniita. Viimeisessä Jane Austen-ryhmän vaihdossa eräs osanottaja kertoi, että hän voisi käyttää sellaiset palat, jotka eivät päädy peittoon. Hän yhdistää ne hyväntekeväisyyspeitoiksi. Niinpä lähetin ne hänelle valtameren taa.

Miulta puuttui muutama pala, että saisin peiton valmiiksi. Päätin neuloa ne itse. Tähän kului muutama vuosi. Kesäloman alussa päätin neuloa viimeisen palan ja yhdistää palat vihdoinkin peitoksi. Kun olin saanut palat neulottua, huomasin, että nyt miulla olikin jo liikaa paloja! Sain heivattua yhden ruman vielä pois.
Loppujen lopuksi peitosta tuli mielestäni kaunis. Erityisen iloinen olen siitä, että se lopultakin valmistui. Miulla oli aina huono omatunto, kun törmasin palapinoon, enkä saanut aikaiseksi peiton viimeistelyä.
Nyt voin hyvillä mielein siirtyä seuraavaan peittoon. Kalevala-CAL odottaa! (Toivottavasti se valmistuu nopeamin...)

 Aurinko oli jo laskenut Kolin taakse, niin että Pielisen puoleiset rinteet jäivät varjoon. Oli aika siirtyä ihailemaan maisemia Akka-Kolille.
Peiton tiedot löytyvät täältä.  Varsinaisia ohjetietoja ei ole, sillä palat ovat tulleet ties mistä, enkä ole muistanut kirjata itseneulomieni palojen tietojakaan ylös.